Sivut

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Tyhjän sylin syndrooma

Lapsi kasvaa isoksi ja omatoimiseksi, tai teiniksi ja asuu kaverilla tai aikuistuu ja muuttaa kotoa pois. Minulla on juuri nyt yksi näitä kaikkia.

Joillekin vanhemmille tunteet voivat olla lähinnä positiivisia. Vapautuneina rutiineista ja perhe-elämän taloudellisesta rajoitteista he saattavat tarttua mahdollisuuteen täyttää joitakin pitkäaikaisia unelmia.
KYLLÄ! On ihanaa että haastava esikoinen muutti pois kotoa jo 1,5vuotta sitten. Tätä oikeastaan jo oikein odotin innolla silloin. Ja voi ehkä jopa sanoa, että ajoin hänet kotoa pois. Sen jälkeen olemme voineet perheenä hengittää. Keskimmäinen, lukiolainen saa muuttaa halutessaan kotoa pois täysi-ikäistyttyään, mutta saa asua halutessaan pidempäänkin kotona. MUTTA, pitää osata edelleen käyttäytyä ja vaadin että edelleen on tilivelvollinen kertomaan kotiintuloajoista ja -menoista. Kun muuttaa kotoa pois, poistuu toki tämä velvoite. En tiedä, mutta oletan, että aiheena tämä "lapsen kotoa pois häätäminen" on sellainen, josta ei usein puhuta suorilla sanoilla.
Kuitenkin, toisille kokemus voi olla hämmentävä. Ilman lapsia elämän keskiössä olo voi tuntua eksyneeltä. Voit mahdollisesti riidellä kumppanisi kanssa ja tuntea etääntyneesti ystävistäsi, mikäli heillä ei ole samanlaisia tuntemuksia.
Vielä koti ei ole tyhjä, mutta luulen, ettemme riitele tyhjyyttä kun viimeinenkin lähtee. Minä uskallan nauttia ääneen kertomalla, kuinka ihanaa että lapset omillaan ja nyt vain me kaksi (ja 4 karvalasta) ja miestä sen ääneen sanominen hävettää. Voin sanoa sen sitten hänenkin puolesta. IHANAA KUN LAPSET ON OMILLAAN JA VASTUUT ON KAPUT! LOPPU! SLUT!

Mikä tyhjän pesän syndrooma?

Tyhjän pesän syndrooma ei ole lääketieteellinen diagnoosi. Sen sijaan se on ilmiö, jossa vanhemmat kokevat surun ja menetyksen tunteita viimesenkin lapsen lähdettyä kodista.
Aiemmin ajateltiin, että tyhjän pesän syndroomasta kärsivät vanhemmat kokivat niin perusteellisen menetyksen tunteen, että se teki heidät alttiiksi masennukselle, alkoholismille, identiteettikriisille ja avioliitto-ongelmille.
Kuitenkin uudemmat tutkimukset osoittavat, että tyhjä pesä voi vähentää työhön ja perheeseen liittyviä konflikteja ja tuoda vanhemmille myös muita etuja. Kun viimeinen lapsi lähtee kotoa, vanhemmilla on uusi mahdollisuus lähentyä uudelleen, parantaa avioliittonsa laatua ja elvyttää kiinnostusta asioihin, joihin aiemmin ei ole ollut aikaa.
Tyhjän _sylin_ syndrooma iskee kyllä jo, kun lapset ovat isompia ja omatoimisia. Ainakin minulle. Piti hankkia lemmikkejä että saa pitää sylissä ja hoitaa ja suukottaa. Hoivaviettini on ehkä hieman liian runsas. Lapsia se haittaa, kun olen aina huolehtimassa ja höösäämässä. Anteeksi. Olen pahoillani.

Kuinka tulla toimeen muutoksen kanssa?

Tyhjän pesän syndrooman on ajateltu vaikuttavan voimakkaasti etenkin naisiin, sillä se voi tapahtua aikaan, jolloin he kokevat muitakin muutoksia.
– Äidit voivat olla iässä, joissa heillä on vaihdevuosioireita tai heillä voi olla omat ikääntyneet vanhempansa hoidettavana. Muutoksen kanssa toimeen tuleminen voi olla haastavaa ja mitä hankalampia muutokset ovat, se suuremman stressin kanssa joutuu elämään, sanoo ihmissuhdeneuvoja Mo Kurimbokus BootsWebMD-sivuston haastattelussa.

Muutos voi olla raskas myös lapselle

Ota huomioon, että muutos on suuri myös lapsellesi. Vaikka on hyvä saattaa heidän tietoonsa, että häntä kaivataan, älä kuormita häntä menetyksen tunteillasi. Jos et voi puhua kumppanillesi, etsi ystävä johon luotat ja jaa tuntemuksesi hänen kanssaan.
Pysy yhteydessä. Voit yhä olla läheinen lastesi kanssa vaikka asuisittekin erillään. Panosta säännölliseen yhteydenpitoon tapaamisilla, puhelinsoitolla, sähköpostilla, tekstiviestillä tai videopuheluilla.
Olen kuullut mainitsemani ylihuolehtivaisuuteni takia niin paljon häpeää, haukkuja ja riidankylvämistä lapsiltani, että annan heille luvan itsenäistyttyään kantaa itse vastuun yhteydenpidosta. Minun mielestäni aikuisen pitäisi olla aloitteen tekijä yhteydenpidossa, mutta tämä on aihe, jossa teen poikkeuksen. En ole ikinä leikkinyt marttyyriä, mutta jos tämä on sitä, niin sitten tässä kohtaa leikin marttyyriä. En vain yksinkertaisesti jaksa, lapsen aikuistumisen jälkeen jatkaa huoltajuutta/huolehtijuutta. Ja kyllä tämäkin toimintatapa lapsille jotain opettaa. Ainakin ajattelemaan, jos ovat katkeroitumattomille ajatuksille auki.

Keksi uutta tekemistä ja suunnittele tulevaa

Etsi uusia mahdollisuuksia joko työhön tai vapaa-aikaasi liittyen. Kiireisenä pysyminen tai uusien haasteiden vastaanottaminen koton tai työssä voi helpottaa menetyksentunnetta, jonka lapsen lähtö voi saada aikaan.
– Mitä suurempi muutos, sitä suurempi stressi. Liiat muutokset liian nopeasti voivat tuoda mukanaan huomattavasti stressiä. Mikset helpottaisi matkaasi uuteen elämänvaiheeseen? Vaikka idea kuulostaisikin houkuttelevalta, varo tekemästä liikaa muutoksia turhan pian, Kurimbokus sanoo.
No tätähän juuri suunnittelen, ollessani nyt lopen kyllästynyt merkityksettomään elämääni. Haluaisin muuttaa juuri nyt Lahteen. Huomenna se voi olla Oulu. Kun on juureton, voi vain sulkea silmät, tökätä sormen kartalle ja muuttaa minne se osoittaa. Ihanaa!

Keskity parisuhteeseesi

Vanhemmat voivat tuntea etteivät osaa enää keskittyä, kun elämä ei enää pyöri lasten ympärillä.
– Äkkiä lapset ovat lähteneet kotoa ja olette jääneet kahden kesken. Ellette ole tottuneet viettämään aikaa yhdessä, voitte tuntea toisenne vieraiksi, Kurimbokus sanoo. Älä korvaa lapsen jättämää aukkoa työllä. Varo ettet yksinkertaisesti ”korvaa” lastasi toisella vaativalla elämän osa-alueella: työllä, lemmikeillä – jopa työ saattaa alkaa hallita elämääsi.– Jotkut pariskunnat löytävät itsensä korvaamasta lapsiensa puuttumista tekemällä ylitöitä ja pitkiä päiviä, sanoo Kurimbokus.

Osaamme varmasti keskittyä ja nauttia ajasta yhdessä, että ajasta yhdessä erikseen. Molemmilla on omat jutut ja omaamme sen verran introverttiyttä, että arjessa pitää saada omaa tilaa hengittää. Lemmikeillä en korvaa lapsia, vaan tyhjää syliä. Ja mieheni varmasti oikein odottaa, että hän saa taas olla ainoani.. tai no jaetulla sijalla neljän karvalapsen kanssa. Voi rakasta raukkaa.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa suoraa puhetta asiasta, joiden tiimoilta ajatukset vaihtelevat isostikin! Meillä on pelisäännöt, että vaikka kuinka olisi 18 vee tai yli, niin tilinpitovelvollisuus säilyy ja kotiintuloajat. Muuten olisi äitiparka ihan hajalla 😉 Hyvin on toiminut. 2/3 lapsista on jo omillaan ja ennestään hyvät välit ovat jopa parantuneet tämän myötä. Iloista viikkoa karvaisten ja muiden perheenjäsenten kanssa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luulen etten pyöritä räikkää kun koittaa se hetki että viimeinenkin muuttaa omilleen, mutta tulen sitten lukemaan tämän postauksen uudelleen.

      Poista
  2. Tunteita herättävä kirjoitus. Omista 4 lapsesta 3 on jo muuttanut omilleen. Kaksi jopa niin kauas, ettei mikään napanuora riitä. Lasten muutto on ollut minulle ahdistavaa, en olisi halunnut heidän vielä lähtevän. Yritin mainostaa kodin etuuksia: hyvää valmista ruokaa, pyykkipalvelu ja takuuvarma vessapaperirulla vessassa. Mutta niin vaan lähtivät ja niinhän sen pitää mennä. Jokainen on ollut oma yksilönsä, kaksi ensimmäistä melkoisen itsenäisiä, kolmas kaivannut enemmän ohjausta, tukea ja apua. Nuorin asuu vielä yläkerrassa. Onneksi. Tosin hän on uhannut muuttaa myös omaan kämppään. Ja häntä siteeraten:"äiti, oon aatellu mennä töihin Nasalle, ja ymmärräthän,että se on TOSI KAUKANA" :) :)
    Aikansa kutakin. Ja uuttapäin.
    - Kerttuli_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kommentti, kiitos siitä! Lapsellasi on ihana ote elämään, kun hän vain "menee töihin Nasalle". Minäkin aion olla isona prinsessa, ja tehdä kaikkea mistä koen jääneeni lasten aikana paitsi. En tiedä olenko tuolloin 8 vuoden päästä enää samaa mieltä. Ja pyytäisitkö nuorimmaiseltasi, ettei hän koskaan muuttaisi tuota asennettaan. Voit kertoa myös terveiset, että maailmassa on nyt ainakin ihminen, joka ei tiedä hänestä mitään, mutta arvostaa kylmiin väreisiin asti. Upeaa!

      Poista
    2. Kiitos <3
      Kerron toki terveiset. Pojan huoneen peilissä lukee " Elämä on matka, seuraa unelmiasi". Teksti on peritty isoveljeltä, joka nyt toteuttaa unelmiaan maailmalla. Juuri nyt se tuntuu oikealta ja hyvältä.
      Ihanaa kevään odotusta!!
      Kerttuli

      Poista