Sivut
tiistai 25. elokuuta 2020
Maanantainen, kolmas ajokerta (aikuisiällä)
lauantai 22. elokuuta 2020
Perjantainen toinen ajokerta (aikuisiällä)
Eilen ajoin kahden viikon tauon jälkeen toisen ajotunnin, ja se meni hyvin, kai! Opettaja on niin filosofinen, etten aina ymmärrä hänen tarkoitusta, hänen yrittäessään auttaa ajopelossani. Ymmärsin, että hän on opiskellut Turun yliopistossa liikennepsykologiaakin. Haluaisin kuulla suoraan virheeni, mutta niitä ei kuule millään! Jos Suomessa on kolme miljoonaa autoilijaa, niin puolia tästä ajotapani miellyttää ja puolia ei. Jokainen kuitenkin tekee yhden virheen jokaisen ajokilometrin aikana, myös kuulema ajo-opettajani.
Hän sanoi, että yhteensä noin 12km:n ajoni onnistui loistavasti, ja tässä minäkin olen samaa mieltä auton käsittelyn suhteen. Itse ajosta en juuri mitään enää muista. Liikennesäännöt ja auton käsittelyn kuitenkin "hallitsen erinomaisesti". Pystyn keskustelemaan samalla henkeviäkin asioita, en tiedä jututtaako opettaja tarkoituksella vai ilman. Kaksi kertaa sain auton sammumaan, molemmat tasa-arvoisissa sataman risteyksissä. Auto sammui, koska väistin oikealta tulijaa ja auto ei lähtenytkään kolmosella enää liikkeelle.. Tämä on siis minulle selvä asia, mutta ja yritin vain nopeasti päästä tietä tukkimasta pois, ensin kiireellä painaen kaasua. Ei onnistunut. Vaihteen vaihto 1:lle, käynnistys ja liikkeelle lähtö ei pitkään kenenkään aikaa kuluttaneet. Onneksi!
Ajoimme myös mennen-tullen erittäin kapean, molemmin puolin pysäköidyn tienpätkän kaupungilla, ja tämä meni mielestäni ihan pähkinöiksi, vaikka ruumiita ja naarmuja ei tullut. Annoin tietä rekoillekin siirtymällä parkkiruutuun pariin otteeseenkin. Minusta tilanteet meni huonosti, vastausta tai varmennusta tästä en saanut tietenkään, mutta kun kysyin, että teinkö liikennerikkomusta josta voisi sakottaa, niin en. Tämä oli tärkeä tieto.
![]() |
Kuvituskuva (tasa-arvoinen risteys). |
Tämä auton sammuminen tasa-arvoisessa risteyksessä ei ollut minulle noloa. Mutta Kun mietin, että miksi niin tapahtui, vaikka ennakoin tilanteet, niin pelkäsin, että oikealta tuleva haluaa tahallaan ajaa kylkeeni. Sama juttu rekkoja ohittaessa. Rekatkin haluaa ehdottomasti ajaa ylitseni. Ja kaikki jalankulkijat ja pyöräilijätkin oikein tähtää ajamani auton alle!!
Ja sain taas kotitehtävän. Pitää päästä mutta sanasta eroon, se ei kuulema tee minulle hyvää. Sen voi korjata "ja". Minä olen täydellinen, mutta minä teen virheitä. Minä olen täydellinen, ja minä teen virheitä. Okei, sopii!
sunnuntai 16. elokuuta 2020
Loppuvuoden 2020 todo-lista
- Muuttaa asennetta liikennepelossa. En tiedä miten. Oletan että muuttuu, kun alan ajamaan.
- Ajaa 2000km. Viis saastuttamisesta!
- Tankata auto.
- Säästää rahat lasten säästötileiltä lainaamiini autorahojen takaisinmaksuun. Luvat on, mutta silti.
- Hommata sähkömies ENNEN joulua. Vialliset pistorasiat on vaarallisia.
- Kaatopaikkakuorma ENNEN lumia mökiltä ja kotoa loppusijoituspaikkaansa asti. 4 nojatuolia olohuoneessa ON liikaa.
- Aidata etupihan nuoret istutukset, kolmatta talvea en anna jänisten popsia ostotaimiani.
- Siivota pakastin. Ihan vaikka vaan pohjalle hajonneen maissipussin vuoksi.
- Katsoa televisiota. Se oli ihan kivaa koronasta syrjäytymisen aikaan.
- Tiputtaa painoa 10kg. Vaikka kilpirauhasenvajaatoimintani toi ne minulle lahjaksi.
keskiviikko 12. elokuuta 2020
Koulutie, opinpolku ja omantienkulkija
Tätä päivää olen yleensä odottanut kuin kuuta nousevaa, paitsi tänä vuonna. Yksi osasyy on ehkä korona, mutta varmasti on myös se, että kotona on turvallista olla.
Aiemmin olen myös ahdistunut lasten kesälomalla siitä, etten saa tehtyä heille (lämmintä) ruokaa päivisin. Tänä kesänä se ei käynyt pienessä mielessäkään. Ihanan vapauttavaa kasvattaa leivällä elävää pullamussukansaa!
Tämä on myös ensimmäinen koulusyksy, kun säästyn kaikkien niiden koulutarvikkeiden ostolta, joita meiltä löytyy jo enemmän kuin yllinkyllin. Siis myös vanha reppu kelpasi. 5-luokkalainen ei ole pysähtynyt kertaakaan kaupassa reppupenaalikumikynävihko-osastolle!
Koronaa en (vielä) pelkää, testejä tehdään niin hurjalla tahdilla, ettei niitä edes ehditä tehdä ja varauslinjojen tallenetut soittopyynnöt tyhjennetään pari kertaa päivässä. Absurdia.
Turvallista mitätahansatietä jokaiselle, tänään ja aina ❤ |
maanantai 10. elokuuta 2020
Matkakeskustelu elämästä
Lauantaina teimme koronan vuoksi kesän ensimmäisen ja viimeisen kesälomareissun. Kävimme päiväseltään Tuurissa, ja nyt on todettava, että joko korona vaikuttaa varastoon, tai sitten Keskisenkään ei ole varaa ostaa valikoimaa. Melko tyhjä puoti oli, mutta ei harmita tuntien ajomatkat. Onhan se aina kokemus, ja tämä oli 11-vuotiaan toive.
Koska navikan ja takapenkillä medioivien lasten takia radio oli hiljaa, olin äänessä minä. No se nyt ei ole poikkeus, mutta pohdimpa ääneen sitä, miksi niin monet eivät pidä koiranputkista ja minusta taas yhdet kauneimmista kukista (!) on koiranputki ja voikukan pallero!
Mietin myös sitä, kuinka pieni ja ylimielinen ihminen onkaan elämän rinnalla. Pientareella kasvavat pajut ja horsmat on ihmiselle pelkkiä rikkakasveja, mutta ne kuitenkin elää vuosisatoja ja ihminen keskimäärin vain 80 vuotta. Kuinka paljon ihminen saakaan pahaa aikaan elinaikansa aikana, entä pajut?
Ja sitten tuijotin loput tunnit omaa napaani, ja mietin, että mitä minä haluaisin omalta elämältäni? Mielestäni en voi vaatia elämältä mitään, vaan minä voin vain antaa elämälleni. Ja haluaisin saada kokea lisää yhtä suuria tunteita kokemuksen kautta, kuin mitä uusinta-autokoulu antaa tällä hetkellä. Haluaisin (kokeeksi) asua vuoden leirintäalueella kausipaikkalaisena. En osaa sanoa miksi. Ehkä ajatuskin on niin absurdi, koska tarvitsen sosiaalisuudeltakin melkoisesti omaa tilaa. Mutta olisihan meillä koti-vaunun lisäksi 2 autoa. Matkailuauto ja henkilöauto. Aina pääsisi pakoon.
Haluaisin myös asua eri paikoissa, kun juurettomana en ole sidottu minnekään. Kausityötkin olisi kiva kokea. Painaa puoli vuotta töitä niska limassa vaikka lapin rinteillä tai asvaltoimassa, ja loppu vuosi ladata akkuja.
Olen jostain syystä aina elänyt tulevaisuutta, ja tässä hetkessä eläminen on vaikeaa. Kun sanon että minulla ei ole omaa elämää, koska olen elänyt aina muille, niin on sitä, se on tämä tässä nyt. En vain näe sitä. Kaikki on aina sitkun. Suoritan elämää laput silmillä muita palvellen, ja odotan omaa vuoroani. Sitä ei valitettavasti tällä menolla tule koskaan.
![]() |
AHAA!-elämyksen tuottanut kommentti <3 |
Julkaisen julkisena näkyvän kommentin, joka avasi silmäni ja hiljensi minut. Ihmisillä on tarve olla olla näkymättömiä huonon itsetunnon tai häpeän takia, tai näkyisiä julkisuudenkipeyden vuoksi. Minä olen luonnostani näkyisä, ts. en pelkää nolata itseäni julkisesti, mutta en ole julkisuudenkipeä enkä halua siksi huomiota. Nyt kuitenkin tippui valopallona taivaalta äly päähäni, ja tämä näkymättömyyteni on kuitenkin niin täysin eri asia, kuin nämä jo mainitsemani. Tästä AHAA!-elämyksestä on hyvä lähteä rakentamaan uutta minua.
perjantai 7. elokuuta 2020
1. ajokerta autokoulussa (aikuisiällä)
torstai 6. elokuuta 2020
Autokoulun uusijan teoriat suoritettu!

