Sivut

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Multitaskaaja, sähköjänis vai supersuorittaja?

Olen nyt pohtinut pari viikkoa syytä tämänkertaiseen väsähtämiseeni. Olen kyllä löytänyt syitä, mutta en tiedä ovatko ne punaisen langan päitä ja mistä koko väsyminen ylipäänsä johtuu, onko siihen oikeutta, voinko minäkin väsyä ja onko minulla siihen lupa.
Multitaskaus ei itse asiassa tarkoita monen asian tekemistä yhtäaikaa, vaan nopeaa vaihtamista monen asian välillä. Tämä moneen suuntaan tempoilu väsyttää, koska siinä kuluu glukoosia aivoista. Samaa polttoainetta, jota tarvitaan keskittymiseen, kertoo Quartz.


Syyllistyn varmasti toisinaan multitaskaamaankin, esimerkiksi neuloessani kuuntelen yhtäaikaa äänikirjaa ja selaan välillä kännykällä somea. Mutta uskon, että olen kuitenkin enemmän tekemisestäni nauttiva supersuorittaja. Lomia en ole pitänyt nimeksikään 10 vuoteen. Ja kun olen lomalla, suoritan "siviilitehtäviä".

Uteliaana tyyppinä valitsen kyllä melkoisen kummallisiakin töitä ja rakastan haastaa itseäni epämukavuusalueelle. Eilen vaihdoin esimerkiksi autooni polttimot! Perjantainen katsastus meni läpi heittämällä, mutta vasemman lähivalon mies ehti polttaa työmatkallaan samana päivänä. Ajelin katsastusasemalta suoraan "lamppukauppaan", ostin lamput ja lauantaiaamuna aloitin urakan. Sitä kesti tunnin, vaati yhden YouTube-videon ja peilin avuksi, ohjekirjan lisäksi. Nyt on valoa pimeyteen lähi- että kaukovalojen verran ja mies ihmeissään! Hän oli sanaton.


Ja minä ehkä koin olevani itsestäni ylpeä, mikä on vatsanpohjaa kutkuttavan kiva asia! Mutta enemmän kuitenkin ajattelen, että "niinhän minun pitikin kyetä se vain tekemään, kuten kaikki muutkin". Toivoa siis on, että minäkin opin olemaan itsestäni ylpeä!


NetPostin käyttäjänä kilahti lauantaiaamuna postilaatikkoon kirje yliopistollisesta sairaalasta. Kolmas silmäluomileikkaus tehdään 23.12. klo 12.00. Tämä saa minut sanattomaksi! Pitää ihan nielaista.

Onneksi meillä on ollut joulu koristeltua kuusta myöten jo 3 kuukautta, eikä joulu ole minulle päivämäärä, mutta silti. Lapsille tämä oli kova isku. Silmät on leikkauksen jälkeen niin turvoksissa, etten ainakaan kolmeen ensimmäiseen päivään näe kunnolla. Työläisille kirjoitetaan yleensä kahden viikon sairausloma mustelmien takia, mutta minä olen saikuttanut aiemminkin vain viikon. Viikossa turvotus siis laskee, mutta tietää minulle vain makaamista puoli-istuvassa kylmäpussihoidon takia, eikä neuloakaan voi pölyn takia! Yhtään mitään ei voi tehdä! Voi jehna! 

tiistai 3. marraskuuta 2020

Minä oon loppu. Slut. The End.

En osaa edes aloittaa!


...koronan takia piti tehdä näin yrittäjänä vähän kuin "töitä sisään", ettei (korona)aallot iskisi niin kovin vyön alle. No, maaliskuun 2 viikon hiljaiseloa laskematta ei ole ollut hiljaista, ja kesälläkin sain tehdä ihan hiki hatussa töitä. Maanantaista torstaihin palkkatyössä ja perjantaista sunnuntaihin rakennettiin mökkiä uuteen uskoon. Emme käyneen yhtenäkään viikonloppuna missään reissussa, kuten aiempina kesinä matkailuauton keula kuumana. Eikä reissuun päästä nytkään. Koska *****leen korona.


Nyt on laskunmaksun aika ja TAAS ihmettelen miten ollaan tässä pisteessä! Teen jokaikinen kerta saman virheen. Aivan sama mitä teen, teen sen sellaisella intensiteetillä, että lähimaillakaan ei ole kuusia ja männynkäpyjä väistettävänä, kenelläkään! Ja koska en pidä saamattomuudesta, lakaisen usein siksi toistenkin pihat.


Idiootti minä!

Suorittajana sovitut työt saan kyllä tehtyä, mutta nyt vain täytyy osata sanoa itsekkäästi ei kaikkelle epämukavalle. Yksi näistä on päivämäärään sidottu lapsen toivomus. 11v sai päähänsä, että nyt pitää saada oma hevonen. En luonnollisesti voi kieltäytyä. Isän vuorostaan täytyy rakentaa esteet. Hevosella pitää olla suu auki että saa kuolaimet. Lapsen ihana intensiteetti höyrähdykseensään on yhtä valtaisa kuin itselläkin aina, mutta tämä toive on toteutettava. Ja tämä täytyy toteuttaa öiseen aikaan, ja en todellakaan ole yökukkuja. Hevonen asuu kuulema hänen huoneessaan ja syö kauraryyniä. Onneksi keppihevoset ei kaki. Ehkä.


Jos nyt jotain hyvää tästäkin uuvahduksesta pitää löytää, niin onhan se ihan hienoa, että osaa pysähtyä elämässään miettimään mennyttä, ja kuuntelemaan itseään.. toistaakseen saman uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Vaikka nyt mukana taitaakin kulkea espresson ja kaiken muun lisäksi jo hevonenkin. IIIIIIII-HA-NAAAA!!! Eikun -HAAA!