Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt, ellen ole voinut niitä pitää. Viime vuodelle lupasin olla parempi ihminen, ja se onnistui kyllä. Opin mm. kunnioittamaan itseäni ja olemaan armollisempi itselleni. Töitä ja tavoitteita tein _jälleen_ liikaa, mutta ei kai kukaan riippuvainen voi lopettaa käyttöä seinään. Toiseksi, saamarin korona on takapiruna.
No mutta! 23.12. leikeltiin sitten yläluomet kolmannen kerran puolentoista vuoden sisään, ja johan oli operaatio! Tavallisilla ompelulangoilla en pysy kasassa edes 24h ja sulavat ompeleet ei sula. Tänään onkin leikanneelle lääkärille jälkitarkastusaika, ja nämä tikit voisi jo poistaa.. Ei se, että yläluomet on olleet valkoisia langanpätkiä täynnä viimeisen kuukauden, vaan se, että koko joulun, siis 12 päivää kestäneen massiivisen tulehduksen ja sokeuden lisäksi silmäni ovat turvonneet juoponpullat ja kipeät sellaiset, niin josko tämä nyt saataisiin päätökseen.
Poistin itse 13. päivänä leikkauksesta koko silmien mittaiset valkoiset ompeleet, kun en jaksanut väitellä tk:n hlökunnan kanssa sulavien poistosta. Hyvin onnistui! Summasummarum, yläripset eivät nyt hankaa silmiä, tosin pysyvistä tuloksista tietää vasta kesällä, kun kaikki ripset ovat uusiutuneet, ja kuinka paljon niitä enää kasvaakaan.
Töitä on ollut tasaisisesti ja riittävästi, mutta korona kyllä näkyy. Ehkä minun kannaltani kuitenkin positiivisesti. Ei tarvitse asua töissä! Olen yrittänyt keksiä niin kivaa oheistoimintaa siviiliin, että se jouduttaisi kotiin, tosin hieman heikohkoin tuloksin. Kesille turha suunnitella mitään, se menee töissä ja pe-su vapailla jossain.
Viime vuodet olen opiskellut italiaa, mutta nyt se on (korona)jäissä. Toissa vuonna ostin täysin noviisina vapaan tyylin kilpasukset, etten voi ainakaan syyttää suksia jos en osaa hiihtää. Olen Helsingin kasvatti, ei lapsuudessani ole hiihdetty, kun ei ollut luntakaan. No, sehän sujui kyllä hienosti heti ensimetreistä, ja takapihaltamme pääsee koko kaupungin kattavalle latuverkostolle, mutta se on niin ahkerassa käytössä, etten halua mennä sinne toisen koronahönkäyksiä hengittelemään.
Viikko sitten keksin, että haluan laskettelaan sitten 27 vuoden! Olen vuodessa nostanut 55-vuotiaan ystäväni jo kahdesti todella pohjalta, ja hänelle ilmoitin että menemme yhdessä. Vastaus oli tietenkin, ettei hän uskalla, kun ei ole koskaan ollut suksilla, mutta ilmoitin vain päättäväisesti pilke silmäkulmassa, etten kysynytkään uskaltaako hän, vaan ilmoitin että _me_ menemme laskettelemaan. Ja niin me tytöt sitten kurvasimme lähimmän laskettelukeskuksen suksivuokraamoon, ja pysyimme mäessä 4,5h kuin liimatut. Laskettelu on näköjään pyöräilyn ohessa laji, jonka taitaa, vaikka välissä olisi vuosikymmeniä. Ja 55-vuotias, heikkokuntoinen ja ylipainoinen oppii kyllä laskettelmaan! Ja voi pojat, kun meillä oli kivaa!
Vuokramonot olivat miestenmallia ja puristivat pohkeista. Koska olen 175cm ja kenkä tässä iässä 41-42, jouduin ottamaan monoista koon 43, että sain pohkeeni kyytiin. Ja tämähän on hirveä virhe jo turvallisuuden kannalta. Ystävälläni 36 kenkäkoosta 39 koon monoon. Huh! Siitä se idea sitten lähti, ja nyt minulla on _omat_ naistenmallin monot! Ja laskettelukypärä. Ja laskettelusukset. Ja laskettelusauvat. Ja laskettelulasit.
Mutta tämä harrastus ei jääkään tähän, vaan tässä on uuden alku! Voin yrittäjänä ottaa arkivapaan, ja kurvailla rinteissä silloin, kun muut ahertaa töissä, laduilla ei toimi sama. Se on AINA täynnä Musteja ja Iivoja. Lapsillekin ostin oman setin, opetan heidätkin laskettelemaan. Tosin heidän toiveesta. Ja miehen.. minun toiveesta 😇
p.s. autolla en ole ajanut sitten lumien. Autooni ei saa nastarenkaita, ja 750kg painava (todella kevyt) auto ja kitkarenkaat ovat kuin lumilauta.. Mutta en pelkää enää ajatustakaan ajamisesta, joten kun lumet sulaa, niin radalle vaan!
--------------------------------------------
Muoks; En ole käynyt lukemassa blogeja tässä melkein 2kk:n tauolla, olen ulkona kaikesta kuin lumiukko. Pahoittelut olemassaolemattomuudestani 💓
