Tänä aamuna etsin ostettavaksi kynsilakkaa, siis vertailin netissä että kävisin tänään kaupasta. Ostolakossa oleminen on vaikeaa jo heti toisena päivänä!
Sitten voidaankin kaivella aurauskepillä hampaanvälejä. Nolouden huipentuma! Postin mobiilisovelluksen mukaan minulle on tulossa 11 pakettia. Tässä vaiheessa peitän käsillä jo kasvoni. Nämä eivät kuulu ostolakkoon, mutta onneksi saapuvat sen aikana. 11 pakettia kuullostaa ihan kamalalle, aikuiselta jopa mielettömälle.
Mutta, en käy kaupoissa shoppailemassa. Kesäisin perheen harrastus on kierrellä ostoskeskuksia, mutta hyvin vähän ostellaan. Viikonloppuisin ruokakaupasta ostan vain ruokaa, apteekista käyn vain sen hetkisen pakollisen avun ja tuo mainitsemani kynsilakka olisi tarttunut ohikulkiessa mukaani Sokokselta (muuta en tällöin ostaisi koska kiire). Verkkokaupoissa kyllä viihdyn, ja onneksi tuollainen pakettimäärä ei kuulu joka kuukauteen, enkä kuitenkaan osta ihan mitä vaan. Kaikelle pitää olla jokin tarkoitus tai olla käytännöllinen. Luopuminen ei ole vaikeaa, sehän on vain materiaa ja jos se ei palvele tarkoituksessaan, niin vaihtoon tai kokonaan pois. Yritän päästä eroon "kokeeksi-ostamisesta". Esimerkkinä, en ole kokeillut hiiliteräspannua ikinä, ja ostaisin sen kokeeksi. En voi tietää onko se minun juttu. Mutta varsinaisesti en tarvitse paistinpannua.
Nyt pohdittuani ostokäyttäytymistani, on se mielestäni ihan ok, mutta onhan tämä mielenkiintoista, sillä jo nyt toisena päivänä päätöksestä on ollut helppo kieltäytyä ostoista, mutta aivojeni kaksi aivosolua käy kyllä hurjaa sotaa perusteluille ostaa tai jättää. Ja TÄMÄ on upea tunne!
Hei, mielenkiintoinen juttu tuo maaliskuun ostolakko. Ja hui, sinulle tulossa 11 pakettia...Ilmiömäistä.Minä olen ollut uusien vaatteiden ostolakossa melkein kaksi vuotta. Ja kaksi vuotta oli raja, mutta olen päättänyt jatkaa sitä kolmeen vuoteen. Käytettyjä vaatteita saan ostaa. Lakko on ilmastosyistä. Meillä on muuten sama elämäntilanne, lapset isoja, keski-iän kipuilua.
VastaaPoista