Sivut

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

En tiedä mitä on ystävyys!

Töissä sattui kerran tilanne, jossa sanoin keskustelun lomassa, ettei minulla ole ystäviä. Minä en koe tätä negatiivisena asiana, koska ajattelemme asioista eri tavoin. Enkä koe olevani yksinäinen tai onneton ilman ystäviä. Nyt pohdin lisää tätä aihetta, ja koska en ole ollenkaan varma edes, että tiedänkö mitä on ystävyys, siksi kysyinkin sitä Googlelta.

Wikipedia määrittelee ystävyyden näin;

Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä – tosin molemmissa on eritasoista läheisyyttä. Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan usein saman jatkumon osina. Ystävyyttä tutkitaan sosiologian, sosiaalipsykologian, antropologian, filosofian ja zoologian menetelmin. Ystävyyssuhteista on esitetty useita tieteellisiä teorioita, kuten sosiaalinen vaihtoteoria, pääomateoria ja kiintymyssuhdeteoria.

Ystävyydessä esitetään usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:
  • altruismi: epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi
  • sympatia ja empatia
  • rehellisyys
  • keskinäinen ymmärrys ja myötätunto
  • toisen seurasta nauttiminen
  • luottamus
  • myönteinen vastavuoroisuus
  • mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa

Nyt kun tiedän mitä ystävyys vapaan tietosanakirjan mukaan tarkoittaa, voin kertoa että sitten minulla on miljoonia ystäviä. Esimerkiksi kaikki numeroimattoman luettelon kohdat täyttyvät työssäni kohdaltani - aidosti, jokaisen tuntemattomankin asiakkaan kohdalla. Sitä en tiedä käykö asiakkaan puolelta samoin, mutta voiko kukaan olla 100% varma jokaisesta ystävästäänkään? Toki ystävyydessä siihen kuuluu luottaa että näin on, mutta harmittavan paljon olen kuullut että näin ei laisinkaan aina ole. Ihmisellä kun on taipumus puolustaa aina ensin itseään ja vasta sitten muita.

Miten minä sitten määrittelen ystävyyden? Minulle ystävä on on juurikin nuo edellä mainitut kohdat täyttävä ihminen (!), mutta olen kokenut kaikissa tähän astisissa ystävyyssyhteissa sen verran vahvaa omaneduntavoittelua, että luottamus on kärsinyt. Ystävyyttä on varmasti monen tasoista, mutta minusta kaveri/tuttu on kevyttä, ja ystävyys vahvaa, jossa luottamus ja ystävän puolien pitäminen omien edellä on tärkeämpää. Itse toimin näin, ja koska en ole tähän asti saanut samaa syvyyttä keneltäkään, en pidä ketään ystävänäni. Enkä myöskään vaadi muilta samaa.

En voisi puhua tällä hetkellä kenellekään suutani puhtaaksi, vaikka suora ja puhelias olenkin, enkä kanna taakkana mitään rikollista tai "suurta". Ne ovat näitä pieniä mutta minulle suuria häpeitäni ja kokemuksiani, joita täällä anonyyminä ajattelen ääneen. Minulle ei ole häpeä puhua häpeästä, mutta en jaksa enkä halua kuulla säälittelyä ja voivottelua, vaan mieluummin vasta-argumentteja. Tämä siksi, että voin olla perusteluistani varma, saadessani vastakkaisia neutraaleja ajatuksia aiheesta.

Persoonani on kovin pidetty ja kehuttu arjessani, ja seuraani tai kaveruutta kanssani julistetaan tuttaville. En ymmärrä tätä, mutta kai ihmisillä on jokin tarve tuntea joku kuuluisa, rikas, rakas, rohkea tai tunnettu. En koe olevani kukaan tai mikään näistä, ihan vaan tavallinen, arkinen minä. Ja siitä olen onnellinen. En ole koskaan suostunut lehtihaastatteluihin tai halua missään tapauksessa yritykselleni julkisuutta mainoksin, kerron asiakkaillekin että pidän tarkoituksella matalaa profiilia. Kyllä minulla ammattiylpeys ja minäylpeys silti on. Mikäli nämä minua somessakin kaverikseen pyytävät asiakkaat pitävät minua ystävänä, niin tässä todiste että näemme ystävyyden niin eri tavoin, etten voi pitää ketään ystävänä. Vaikka minullakin on ympärilläni ihmisiä jonka kanssa kemiat kohtaa täysin ja yhdessä on ihanaa, mutta jos lukisimme vielä toistemme ajatuksetkin, niin voisi ehkä puhua läheisestä kaveruudesta. Minusta en vaadi tässä liikaa, koska en oletakaan toisen toimivan kuten itse. 

En tiedä että olenko niin vaikea tai itseriittoinen tapaus, ettei minun kuulu saada yhtään ystävää, tai että en tarvitse niitä, tai että vaadin ystävältä liikaa, mutta en myöskään halua sanoa omaavani yhtään ystävää vain siksi, että niin kuuluu. Minusta on myös ihana tuntea kunnolla, eikä vain vähän tai osin tai sinnepäin. Kun ollaan vihaisia niin oksat pois ja kun rakastetaan, niin rakastetaan niin että naapuritkin näkee. Kun ollaan ystäviä niin se on koko maailma.

Mutta minusta olisi ihana jos olisi yksi ihminen maan päällä, jonka kanssa voisin nauraa pelkästä ajatuskemiasta vierekkäisissä kiikkutuoleissa kiikatessa. Joka lukisi ajatuksenikin jo ennakkoon, ja tarjoaisi konjakkiryyppyä ennen ehtoollista, ihan vain siksi ettei vanhan niin kuuluisi tehdä ja koska se on kivaa.

Olen kova halaamaan, koronan takia elämäni on nyt mullinmallin. Jaksamista siskot, ne on munat jotka pilaantuu - ei kanat!

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus ystävyydestä! Harvoin sitä tulee pohdittua noin - miten se määritellään. Jokainen vielä määrittelee sen itselleen eri tavalla. Moni myös mainitsee ystävät tärkeimpien asioiden listallaan perheen ja terveyden ohella! Ei siis mikään mitätön juttu!
    On hienoa, jos on edes yksi hyvä ystävä, muutama on jo taivaan lahja. Ja jos joku mainitsee minut ystäväkseen, koen olevani etuoikeutettu ja siunattu! Ystävyys ei tule itsestään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jos kertoisin tämän saman ihmiselle, joka pitää minua ystävänään, hän tuskin enää sitä olisi. Jos hän kuitenkin vierellä pysyisi ja omaisi vielä muutaman muunkin ominaisuuden, niin ehkä hän olisi sitten se ystävä. En ole koskaan kokeillut aiheesta puhua "ystävilleni", kun en koskaan vietä aikaa muiden kuin perheen ja asiakkaiden kanssa. Ei ole aikaa enkä jaksa.

      Poista