Tehdäänkö konkurssi vai aletaanko lakkoon?

Ajattelin tänään että pitäisiköhän minun tehdä yrittäjänä jonkinlainen selviytymissuunnitelma koronaviruksen takia?

En tee, asiakkaita on vähemmän, ja jos loppuu kokonaan, niin selvitän asian sitten. Minun elämä ei tee konkurssia nyt. Sitä paitsi kaikki asiatkin elää nyt poikkeustilassa, ettemme tiedä huomisesta mitään. Tekee minunlaiselle kalenteri- ja kellokaulassa eläjälle hurjan hyvää! Elämänihän on yleensä valmiiksi suunniteltu jo pitkälle tulevaisuuteen, mutta nytpä ei. Ja tuntuu hyvälle. En missään nimessä pidä tästä koko maailman hätätilasta, mutta nautin näistä omista mukavuusalueen ulkopuolella olevista... hmm.. poikkeustiloista!

Minä olen siis voimissani vielä tällä hetkellä yritykseni kanssa, enkä ole tekemässä tässä tilanteessa mahdollista "helppoa konkurssia" tai yksinyrittäjänäkö lakkoon? En periaatteestakaan lakkoile, minusta se on niin seitkytlukua ja jälkeenjäänyttä. Mutta entä jos nyt lakot olisi mahdollisia ja meillä alkaisi lakkoon esimerkiksi hoitajat, siivoojat, roskakuskit, logistiikan puoli, kaupankassat, sosiaalityöntekijät, rahtarit, postilaiset, vartijat, poliisit, lastenhoitajat ja opettajat? Luettelin joukon nyt hätätilassa hyvin työllistyviä ammatteja/aloja ja kaikki pienipalkkaisia ja aivan aliarvostettuja ja ilman hätätilaakin melkoisella vastuulla varustettuja. Toivon sydämestäni, että nämä kaikki alat saisivat enemmän varsinkin arvostusta, viimeistään tämän jälkeen. Heillä täytyy tietenkin olla johtajat ja johtajilla johtajien johtajat, kaikki tekevät tietenkin hyvää työtä, mutta ilman näitä pienipalkkaisten alojen "näkymättömiä Ninnejä" ei ole johtajillakaan mitään mitä johtaa.

"Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. (Antero Rokka)"