Blogihistoriani

En ole koskaan pitänyt päiväkirjaa. Lapsena kyllä kerran kokeakseni ettei se ole minun  juttu. Ensinnäkin hirveä piilottelu ettei kukaan löydä sitä, ja toiseksi hirveä pelko siitä että joku lukee sitä.

Vuonna 2003 syntyi toinen lapseni ja sen jälkeen ehkä noin vuonna 2004 aloitin käsityöblogin, koska muuta somekanavaa ei ollut tämän harrastuksen jakamiseen, ja ilmaisia ohjeita löytyi blogeista joista piti tietysti kiittää. Kiitos onnistui vain blogin omistavalta ja joskus harvoin anonyymiltä.

Vuonna 2005 silloiseen blogiini tuli käsityösisällön lisäksi lifestyleä, kun lapsettomuushoidot alkoivat. Tarkkaa tilastoa en  enää muista, mutta seuraajia blogillani oli parhaimmillaan 10000-20000. Lopetin silloisen blogauksen kuin seinään, koska sen hetkinen elämäntilanne pyöri oravanpyörää ja oli pakko tehdä elämänmuutos. Olin tulossa hulluksi erityislapsen etujen puolesta taisteluun kuntaa vastaan, lapsettomuushoidoista ja pienellä paikkakunnalla asumisesta, suurkaupungin kasvattina. Muutimme kaupunkiin ja puhdistin pöydän. Elämä oli  silloin ihan hienoa ilman blogaustakin.

Noin vuonna 2012 aloittelin jälleen blogausta, nyt kauneuden parissa. Kolmannen  lapsen jälkeen alkoi taas itsestään huolehtiminen kiinnostaa. Tämä blogi eli 1-2kk ja kuoli pois, koska aikaa ei vaan yksinkertaisesti ollut kuin perusselviytymiseen. Blogaaminen on kuitenkin hyvin tehtynä melko intensiivistä.

2020 helmikuussa asiani ovat niin hyvin, että on oikein mainio hetki aloittaa kolmas blogi ja blogaus, vertaistueksi tämänhetkiseen elämänmyllerrykseen, mielenkriisiin. Oikeastaan kaikki on enemmän kuin hyvin, en ole ehkä koskaan ollut näin onnellinen, mutta en myöskään koskaan ole ollut näin hukassa! Olen onnellinen ja eksynyt pedantti analysoija itsestäriippumattoman elämänkriisin pyörittämänä. Ja tällaisella hetkellä minulle on hyväksi kirjata asioita ylös ja sanoa ne ääneen mutta ilman tuttua kuulijaa. Olen oppinut tämän 11 päivän blogaamisen ajan todella paljon itsestäni, ja selättänyt pahimman itseinhon piikin. Minä en pidä blogia muille, vaan ensisijaisesti  itsekkäästi itselleni. Mutta on valtava ilo, että suoltamani sisältö kiinnostaa muitakin, antaa mahdollisesti jopa vertaistukea ja tottakai, jos haluat löytää "blogiperheesi", niin täytyy aktiivisesti olla vastavuoroinen. Blogini tulevaisuutta katsellen, epäilen että jää perheenjäseksi pidemmäksi aikaa. En ole missään muodossa julkisuudenkipeä, tai halua kantaa blogimenestyjän viittaa, mutta olen aina ollut tarinankertoja ja sisällöntuottaja. Idearikas unelmoija ja niitä hillittömiä ideoita on kiva jakaa ja kirjata ylös, koska en voi niitä omassa elämässä hyödyntää. Ja nyt on pakko saada "omaa aikaa" omasta elämästä.

Tähän väliin se kultainen kiitos kaikille teille, jotka olette minua auttaneet tässä kriisissä moottorini sakatessa. Olen oikeasti kovasti kiitollinen ja apu on ollut suuri. Kiitos <3

p.s. Olen myös saanut tunaroituakin jotain, nimittäin poistettua tästä blogista kaikki omat kommenttini! Hyvä minä! #kyllääitiosaa