Sivut

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Mun huolet vs. sun huolet

Aloitin blogaamisen siksi, että saan suollettua elämänmuutoshaluani sanoiksi ja näkisin sen konkreettisesti itse. Olen ajatellut paljon muuttoa koko nykyisestä elämästäni pois, edes paikkakunnalta. Olen uhonnut olevani kyllästynyt  _ihan_  kaikkeen, omaan ulkonäköön, äitiyteen ja jopa lapsiinkin. Ja kyllä näin on, ei ne ole pelkkiä sanoja "paperilla", ne on oikeita ajatuksia. Ne tosin pidän "oikessa" elämässäni sisälläni. Siksi on tämä blogi.

Kun katson arkeani nyt juuri tällä hetkellä 24.3.2020 tiistai-aamuna kello 7.05 ympärilleni, ja tyhjenevää työkalenteriani, olen saanut juuri sen muutoksen jota olen kaivannut. Olen yhteiskunnallinen ajattelija, ja yhteiskuntakin on saanut nyt sen, mitä olen toivonut, - muutoksen.  Toivon myös että tämän muutoksen jälkeen suunta on oikea.

Yleensä en tarkenna, koska olen vastuussa vain siitä mitä sanon tai teen, en siitä miten toinen sen ymmärtää. Mutta nyt tarkennan.  En toivo tai halua kenellekään mitään pahaa, toivon ja haluan vain muutosta itsekkääseen yhteiskuntaan koska olen huolissani varsinkin nykyisestä kasvavasta todella huonosti voivasta, - käyttäytyvästä ja uusavuttomasta nuorisosta (yleistys). Toivon jonkinlaista tulkinnanvaraisempaa, sallivampaa ja maalaisjärkisempää politiikkaa, mutta samalla Urho Kekkosmaista perkelejyrähdys-asennetta. Hieman siis italialaista asennetta Suomeenkin.

Toivon että valittava ja valtiolla kaiken maksattava pullamussukansa katsoo peiliin ja nostaa itse itseään niskasta, eikä oleta, että yhteiskunnan ja valtion rahoilla eletään syntymästä hautaan ja maksatetaan nahkaiset Emmaljungatkin siinä välissä. Voi kun Mannerheim tai edes Kekkonen vielä eläisi ja auttaisi!

Asia ei minulle mitenkään kuulu, eikä minulla ole oikeutta vähätellä toisen huolia. Mutta minua ärsyttää tässä maailmantilanteessa ympäriltäni kuuluva valitus ja narina siitä, kuinka euroviisut on peruttu (ko. henkilölle maailmanloppu) ja kosmetologiksi valmistuminen lykkääntyy (sama henkilö, ikää 40 ja 8 lasta). Ylioppilaaksi valmistumisen lykkääntymisen harmitusta kuuluu muutoinkin paljon ja eiväthän he saa juhliakaan nyt järjestää! Eikä tällä valmistumisella Suomea auteta! Tämä minun narinani jatkuisi tästä aiheesta huomiseen asti, joten jätän tähän ja katson omaan napaan.

Ja oma napa se vaan kasvaa, mutta se on positiivista. Minulla on aikaa. On ihanaa kun minulla on aikaa. Minä voin hengittää nyt, - ainakin siihen saakka kunnes saan koronaviruksen. Mutta olen tässä välissä niin kiitollinen ja luottavainen siitä, että maailma todella muuttuu pysyvästi. Ei tosin uutisten mukaan negatiivisesti, vaan positiivisesti, - yhteiskunnallisesti yleishyödyllisesti ja kunnioittavammaksi. Ehkä myös maalaisjärkisemmäksi.

Minulla on kaksi lempimottoa. Ensimmäinen näyttää suunnan;
"Tee muille, kuten toivoisit muiden tekevän itsellesi."

Ja toinen näyttää päämäärän;
"Kun minä muutun, koko maailma muuttuu."

4 kommenttia:

  1. Minäkin toivon yhteiskunnan muuttuvan. Toivon, että yltiöpäinen individualismi edes vähän väistyisi kollektiivisen ajattelun tieltä. Ei aina minä, minä vaan myös me.

    VastaaPoista
  2. Veit kyllä sanat päästäni. Joku euroviisujen peruuntuminen on todellakin niinsanotusti IHAN SAMA kaiken sen rinnalla, mitä muuten on maailmassa meneillään juuri nyt. Ja kyllä se niin on, että vähän täytyisi ponnistella, ei tarvitsisi odottaa kaikkea valmiina ja ilmaiseksi, niin kuin jotkut tuntuvat olettavan. Kuten esim. ne nahkaiset Emmaljungat. Erinomaista pohdintaa. Jokainen me eletään omissa nahoissamme, mutta silti ei ole mitään hävettävää siinä, että kirjoittaa ääneen mitä ajattelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ihanaa kun ei ole ajatuksineen ja/tai mielipiteineen yksin, ja koe olevansa poikkeus!

      Poista