Sivut
tiistai 16. marraskuuta 2021
Surupäiväkirjan 8. päivä (7. päivä menehtymisestä)
perjantai 12. marraskuuta 2021
Surupäiväkirjan 4. päivä
Eilen ei ahdistanut ja itkettänyt aivan koko päivää. Hän on mielessäni koko ajan, yölläkin herään seurassaan. Lähinnä viimeinen päivä kun olemme nähneet, 6.11. lauantaina hän kävi kahvilla, ja nyt ymmärrän ne hyvästeiksi. Oli oma itsensä.
Sain hoidettua asiat arkusta virkatodistukseen, ja muuta en nyt voi. Virkatodistuksissa menee 3 viikkoa ja vasta sitten voin alkaa hoitaa kuolinpesää. Tai miksi sitä nimitetään, mikä ihmisestä jäljelle jää. Mitään täältä ei mukaansa saa.
Kävin keskiviikkona siivoamassa asunnolta ruoat. Olohuoneessa oli verta, hikeä ja kyyneleitä. Siivosin näkyvimmät pois.
Isäni ei ole surunvalitellut, tai tarjonnut apua, kysyi vain syytä. Oksettaa.
Yritin saada eilen hieronta-aikaa. Päässä ei kierrä veri. Hartiat ovat jännityksessä koko ajan. En saanut.
Tänään on vapaapäivä.
Kävin asunnolla, siivosin lehdet ja biojätteet. Huomenna menen taas.
Onneksi.
Itku saapui.
"Asioilla on tapana järjestyä."
torstai 11. marraskuuta 2021
Surupäiväkirjan 3. päivä
tiistai 9. marraskuuta 2021
Surupäiväkirjan 1. päivä
maanantai 5. heinäkuuta 2021
"Sinä et osaa ajatella ku ittees!"
torstai 13. toukokuuta 2021
... anna mun ajaa mökkitie, mä lupaan että vettä saunaan vien...
keskiviikko 14. huhtikuuta 2021
Hädässä ystävä tunnetaan
maanantai 29. maaliskuuta 2021
Kirje Äidille ja Isälle
Rakkaat Äiti ja Isä
Kiitos siitä, että olen saanut kauttanne alun elämään. Olen pahoillani siitä, jos se ei ole miellyttänyt toista tai molempia, tavalla tai toisella. Yritin kyllä kaikkeni, kunnes ymmärsin, ettei se ole elämäntehtäväni.tiistai 9. maaliskuuta 2021
Hanki elämä hullu akka!
No niin! Olenhan jälleen laistanut koko blogistanian!
Syyksi kerron edellisestä postauksesta inspiroituneena, uuden elämän hankkimisen suunnittelun laskelmineen! Kyllä. Suuret suunnitelmat johtavat tällä polulla uudelle paikkakunnalle, perustamaan keskisuuren yrityksen täysin uudella alalla, asumaan puolivuotta matkailuvaunussa ja kurittamaan stereotypista lapsiperhearkea. Sitä mitä haluaisin. Enhän voi olla varma, kun en ole koskaan kokeillut. Unelma se on ollut pitkään. Ja ei, ei tapahdu ainakaan seuraavaan vuoteen.
Joka ikinen kerta kun laskelmista nostan pääni ja totean pelon peittävän suunnitelmani alleen, huudan itselleni peilin edessä; "-HANKI ELÄMÄ HULLU AKKA!". On vaikeaa irroittautua sekä ajatuksissa että käytännössä perheestään, varsinkin kun on elänyt 17 vuotta äidin määräysvallan alla ja viimeiset 23 vuotta valitulle perheelleen.keskiviikko 24. helmikuuta 2021
Siivoa eletty elämäsi kirpputorille (..ja unelmoi)
Varasin kirpputorin.
Aikomus on siivota vanha elämä nurkista pois. Siis tämä, johon juuri nyt olen (taas) kyllästynyt. Tämä on kuin lasten autorata, musta, soikea rata jota pitkin ajaa kaksi autoa tuhatta ja sataa. Kun lentää vauhdissa radalta pois, nostetaan se takaisin, ja taas talla pohjaan samaan suuntaan.
Tai no kaksi.
Toinen on leirintäalueyrittäjä ja siihen en kuitenkaan todennäköisesti lähde, sillä siinä ollaan niin paikkaan sidotussa aviossa työn kanssa, etten nyt halua sitäkään.
Mutta! Ihana mutta!
Kerron tarinan;
Aloitin yrittäjänä nykyisessä työssäni 9 vuotta sitten.
Minulle tuli asiakkaaksi kaksi tyttöstä ja he kertoivat, että 18-vuotis synttäreiden kunniaksi he lähtevät lappiin sesonkityöntekijöiksi, siis hissitytöiksi. He puhkuivat intoa ja kertoivat kimppa-asumisesta muiden työntekijöiden kanssa. Olivat saaneet päähänpiston sekä työn ihan juuri vast´ikään, ja miettimisaikaa ei ollut ollut paria viikkoa enempää.
Tämä tarina on elänyt mielessäni kaikki nämä 9 vuotta, ja se on juuri sitä, mitä luulen, että olisin itsekin tehnyt, ellen olisi saanut (!) lapsena miestä ja lapsia. Sain itse valita, onneksi.
Olen projektityöntekijä. Tämä tarina elää unelmanani edelleen, en saa sitä pestyä päästäni pois. En näe mitään estettä, ettenkö voisi keski-ikäisenä aikuisena, äitinä ja vaimona, lähteä yksin pohjoiseen puoleksi vuodeksi kausitöihin.
Tai no.
Unelmani ylitse kävelee,
Pelko.
maanantai 22. helmikuuta 2021
Pelko vs. halu
Kuinka usein olenkaan ehtinyt kulkea pelon perässä, vaikka halu olisi kuljettanut toisaalle.
Ihan liian monta kertaa!
Harmittaa!

Tämä ajatus piinaa ajoittain.
Ihan hassua, koska joka päivä on uusi päivä ja täten uuden alku. Ajattelen että jotenkin olen menettänyt jotain, vaikka voisin joka päivä tehdä sen, minkä koen pelolle menettäneeni.
Enkä kuitenkaan mitään tee.
...
Se, että on tyytymätön elämäänsä, viittaa vahvasti siihen, ettei se pidä sisällään niitä ominaisuuksia, mitä elämältään haluaisi. Ja se taas on täysin eläjästä itsestään kiinni.
Juuri nyt tuntuu sille, että tukehdun elämässäni tuhkaan. Harmaaseen, haisevaan, pölyävään jätteeseen. Voisin kuitenkin olla itse se tuuli, joka puhaltaisi tuhkan pois.
Elämäni esteet.
Korona. Ehkä ensimmäistä kertaa sen takia ketuttaa. Vähän. Mutta sen takia en uskalla elää täysillä.
maanantai 15. helmikuuta 2021
Ystävänpäivä on jokapäivä!
Päivä, joka saa minut jotenkin ahdistuneeksi. Ystävänpäivä. Miksi kaikelle pitää olla oma päivänsä ja eikö ystävänpäivä ole ihan joka päivä?!
Se, kuka haluaa juhlia diabetespäivää, röntgenpäivää, psoriasis- ja änkytyspäivää tai kansainvälistä tilastopäivää, on varmasti kovin onnellinen, että näillekin on oma nimetty päivä. Jos ne ovat tärkeitä aiheita, niin eikö nekin ole jokapäivä-päiviä?! Jos niistä taas ei piittaa, niin mikään edellämainituista ei voi olla vain yksi päivä vuodessa, jolloin niitä joutuisi "juhlimaan". Änkyttäjä uskaltaisi avata vain änkyttäjänpäivänä suunsa, tietäen, että tänään ominaisuudesta tiedotetaan jossain ja kenenkään ei tarvitse hävetä?..
En ymmärrä! Kalenteripainajilla on tietysti monipuolisempi työ. Ei kun, tekoäly ja koneethan ne kalenteritkin painaa.
Ystävänpäivään. Ilokseni voin todeta, että nyt tiedän mitä ystävyys on, ja mitä se ei ole. Tästähän olenkin jo kirjoittanut aiemmin.
Wikipedian määre ystävyydelle kuuluu seuraavasti:
Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde, joka on tuttavuutta läheisempi mutta seurustelusuhdetta etäisempi. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.
Tämän määreen mukaan minulla on ystäviä. Mutta ongelma olen minä ja minun tapani ajatella. Minun itseni takia minulla ei ole ystäviä. Ja selitys tälle on hyvin yksinkertainen. Minä en koe saavani ystävyyssuhteissa tasa-arvoa. Vika ei siis ole ystävässä, vaan minussa. Tapani rakastaa ja huolehtia ja jakaa on niin ylitsepursuava, ettei siihen kaikki pysty. Siksi siis koen, ettei minulla ole ystäviä, koska en koe saavani koskaan keneltäkään yhtä antaumuksellista yhdessäoloa. Tai satsausta siihen ystävyyteen. Tiedän, että olen hurjan tykätty, suosittu ja hehkutettu persoona, mutta minun kehuminen, ihannointi tai seuraan hakeutuminen ei ole sama asia kuin se mitä odotan ystävyydeltä.
Nyt liki vuoden tätä aihetta pureskelleena, olen kuitenkin asian kanssa sinut ja onnellinen, että ainakin minun omatuntoni on puhdas ystävinä pitämien ihmisten osalta, me kaikki kun kuitenkin olemme yksilöitä, emmekä taivu samaan joustoon fyysisesti ja/tai psyykkisesti.
Ja sitten Te, Arvon Ystäväni blogistaniasta. Ette mahda ymmärtääkään kuinka perheen tavoin rakkaita (etä)läheisiä voittekaan jollekin olla. Ihminen, jota ei ole koskaan nähnyt, tai edes ääntä kuullut, voi olla jollekin tärkeä ja läheinen. Tähän johtaa samaistuminen. Yhteenkuuluvuuden tunne. Vaatii siis sen, että ajatuksia on pitänyt tulkita pidemmän aikaa, ajatuksella. Ja olen kovin onnellinen, että minulla on Teidät. 1,5kk blogitauko kiireen vuoksi ja palasin, vain koska oli ikävä. Ikävä Teitä! Joten sydämellinen, pehmeän, lämpöisen ja pitkän halauksen mittainen kiitos. Teiltä en odota mitään muuta, kuin että pysytte sellaisina kuin olette, ja julkaisette omannäköistä materiaalia jatkossakin 💝
maanantai 8. helmikuuta 2021
Voihan fåk!

Sopivat minulle kuin nenä päähän, nimensäkin puolesta. Tämä herttainen, todennäköisesti tarkoituksella väärinkirjoitettu brändinimi fåk, on jotenkin naiivilla tavalla peruspositiiviseen ja ylitsepursuavaan ilooni sopiva. Sumu, eng. fog ja sitten on FÅK. Ruotsiksi sumu dimma tai mist, sieltä brändin juuret eivät (mielestäni) voi lähteä.
