perjantai 3. huhtikuuta 2020

Miten korona on konkreettisesti vaikuttanut perheeseemme

Korona on kuulunut elämääni nyt tasan 3 viikkoa. Se rysähti elämään 13.3. perjantaina, jatkuvin uutisin.  15.3. ilmoitettiin koulusta, ettei seuraavana päivänä ole pakko tulla kouluun. 16.3. suljettiin koulut ja 17.3. suljettiin pääsääntöisesti kaikki loput. Oikeastaan en ole vieläkään ymmärtänyt tätä kaikkea, tämä on vähän kuin syöksysynnytys. Pää ei ehdi toimintaan mukaan. Ajattelin kuitenkin listata, miten korona on vaikuttanut perheeseemme ihan konkreettisesti, mutta ei niin järjestyksessään.

  • Lapset ovat kotiopetuksessa, kannan vanhempana vastuun. Minusta vastuu lapsen opiskelusta kuuluu huoltajalle tässäkin tilanteessa. Korjasin vanhan tietokoneen nelosluokkalaiselle omaksi koneeksi, ja hän on kovin onnellinen omasta läppäristään. Piti oikein esitellä iso-siskolle ylpeänä. Ihanan pienistä asioista sitä voikaan olla onnellinen.
  • Seuraan päivittäin lasten opiskelua ja kopioin Wilmasta tehtävät WhatsAppin perhe-ryhmään neloselle. Voi tehdä muita kuin nettitehtäviä ilman tietokonettaan. Selkoluen tehtävänannot jos ei ymmärretä.
  • Ruokahuollon pitää toimia päivälläkin, helppoa lämmintä syötävää tulee siis olla jääkaapissa myös päivällä. Lapset kyllä kehuvat kouluruokaa, mutta eivät halua hakea sitä koululta.
  • Ihmettelimme kaupassa kuinka hyllyt notkuivat tyhjyyttään! Oli se näky!
  • Koirat saa säännöllistä hihnalenkitystäkin, kun on kivempi liikkua koiran kanssa. Ja tämä muskeliterrierirotu pitää kyllä tahdista huolen.
  • Perheemme on lähentynyt entisestään. Varsinkin 10v ja 16v. Nyt lukiolaisella on aikaa perheellen. En ole tohtinut aiemmin käskeäkään tähän.
  • Lapset ovat henkisesti vapaantuneempia, kun ei ole ympäristönpainetta. Tämä on sydäntäriipaisevan upeaa!
  • Varsinkin nelosen keskeytyneet liikuntaharrastukset harmittaa ja sekin, ettei vielä saa trampoliiniakaan pihalle. Minulla olisi mahdollisuus opiskella italiaa etänä, mutta en tee sitä. Aloitin harrastuksen 2 vuotta sitten siksi, että pääsen töistä ajoissa pois edes yhtenä päivänä.
  • On leivottu ja kokattu! Lapsetkin innostuneet leipomaan, ja saa nähdä poistutaanko koronan jälkeen kotoa pyörien! Mutta uskon että sekin asia korjaantuu itsestään elämän normalisoiduttua, kuten melkein kaikki muutkin.
  • Laihdutuskuurini on tauolla.. se vain jäi. Unohtui! On niin ihana kokata ja nauttia hyvästä ruoasta, kun kerrankin on aikaa ja syöjiä sille!
  • Työni väheni noin 70%. En siis saa katettua töilläni edes kiinteitä kuluja. En aio hakea tukia, koska joku muu tarvitsee niitä kipeämmin. Minun talouteni nousee heti, kun rajoitteet poistuu. Kuten uskon kaikkien muidenkin talouksien nousevan. Ei maailma jää pysähtyneeseen tilaan koronan jälkeen. Mies on remontoimassa museota, hän on sikäli koronalta turvassa ja hänen palkalla pakko pärjätä ja maksattaa vielä yrityksenikin kulut. 
  • Olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta paljon, ja luulin jo 1,5 vuotta sitten loppuneen ja noin 4 vuotta kestäneen elämäni pahimman kriisin jälkeen, että olen onnellinen. Mutta nyt olen vielä onnellisempi. En maailmanhädästä, vaan siitä, mitä se on tehnyt minulle. Minulla on aikaa. En olisi ikinä osannut järjestää sitä itselleni ja perheelleni. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, ettei sitä voi sanoin kuvailla.
  • Kotityöt ehtii tehdä arkena, eikä käyttää siihen viikonloppua. No nyt sillä ei ole niin merkitystä, mutta koska pidän edelleen perjantaista sunnuntaihin palkkatöistä vapaata, niin nyt voin oikein hyvällä omallatunnolla somettaa! Siihenkään minulla ei ole ollut aikaa, ja nyt on sometettu oikein urakalla! Sekin on ihanaa! Aivan mahtavaa!
  • Rakennan viktoriaanista miniatyyrimaailmaa, ja siihen tilasin eilen hieman tarvikkeita, että pääsen jatkamaan. Viimeksi sain joulunpyhinä sitä hieman eteenpäin. Se tosin vaatii ajan lisäksi oikean flown. Ja sitä taas ei oikein ole ilman tylsyyttä ja inspiraatiota. Ja toki historian tutkimusta, -joka vie paljon aikaa!
  • On neulottu! Neule ei tosin oikein etene, mutta hyvin marinoitu onkin usein makeampaa.
  • Olen jonkinlainen nettishop-a-holisti ja nyt kun maaliskuun  _yritin_  olla ostolakossa, niin koronan "innoittamana" nettishoppailu tulee varmaan lisääntymään. En tarkoita että alkaisin törsäämään, -siihen ei ole vara. Mutta tilata postitse enemmän, kuin hakea kaupasta. Ruokaa ei ole koskaan tilattu kotiin, ja se voisi olla mielenkiintoista kokeilla.
  • Kirppispaikka on peruttu. Onneksi en ehtinyt aloittaakaan lajittelua.
  • Jos en ole joutunut käskystä sulkemaan työni ovia, niin joko teen kesällä ihan hurjasti töitä kohentaakseni taloutemme, tai sitten ovet ovet ovat kiinni ja niin on silloin kaikki muutkin. Kummassakaan tapauksessa emme tänä kesänä pääse reissuun vaikka siihen kuinka olisi syytä, enkä usko, että vielä kesälläkään koronakriisi olisi ohi. Mutta mökille pääsemme viikonlopuiksi! Sielläkään ei ole käyty kahteen kesään ollenkaan! On paljon kunnostettavaa, heinittyneestä pihasta alkaen.
  • Käsiä meillä on aina pesty, kotipihasta sisälle tullessakin heti ensimmäisenä. Mutta töissä saa desinfioida ja pestä vieläkin ahkerammin.
  • Fyysinen sosiaalinen elämä on kokenut pienen kolauksen. Olemme perheenä melkoisia "kotihiiriä", kun se suinkin on mahdollista. Molemmin puolin pieni suku asuu kaukana ja aikuisina meillä ei ole ollut intressejä minkäänlaisiin tapahtumiin, pieniin tai suuriin kohtaamisiin tuttavienkaan kanssa, saati kaksin. Lapset ovat tavanneet kavereitaan pääsääntöisesti koulussa ja harrastuksissa, nyt ei ole niitä. Lukiolainen on pari kertaa ollut kaverillaan, mutta muutoin suhteet on hoidettu "via internet".
Mökille pääsee kesälomareissulle joka viikonloppu vaikka kaikki muu olisi peruttu.




maanantai 30. maaliskuuta 2020

Poikkeatko arjestasi poikkeustilassa?

Kun koko Suomi on poikkeustilassa, se nähdään ainakin median ja seuraamani somen mukaan vain rajoitteina, säädöksinä ja huolena selviytymisestä. On se sitäkin.

Mutta onhan se myös avonainen ovi ihan kaikkeen uuteen, innostavaan ja ihanaan! Nyt jos koskaan on mahdollisuus tehdä helppo konkurssi, vaihtaa työpaikkaa, erota, karata ja tunnustaa sanomattomat. Nyt jos koskaan on mahdollisuus muuttaa asennettaan mitä tahansa kohtaan, haastatella näkymättömällä mikrofonilla vastaan lenkkeileviä, tai edes tehdä heille hymyillen kunniaa, muistaen nauttia reaktioista. Opetella sanomaan ei jos sitä ei osaa. Julkaista someen itsestään noloja asioita ja kuvia hauskuuttaakseen muita omalla kustannuksellaan ja kokeakseen ettei muutukaan naurunalaiseksi vaan rohkeaksi ja ihailluksi. Työt ei nyt onnistu ja etene samalla intensiteetillä ja tehokkuudella kuin aiemmin, ja miksi pitäisikään? Nyt on poikkeustila! Jos olisin joskus halunnut olla vaikka prinsessa Diana, niin nyt on sen roolileikin aika. Kruunu päähän ja kauppaan pitsihanskat kädessä pikkirilli pystyssä!

Itse chattasin etätyöskentelevän valtion virkamiehen kanssa, siitä itse asiasta toki aloitettiin, mutta hän oma-aloiteisesti kertoi myös lemmikkien ja vaimonkin kuulumiset ja terveystilan. En usko näin tapahtuvan ilman poikkeustilaa. Ja tämä jos mikä oli ihanaa, koska inhimillisyys ja itse persoona loisti linjojen toisessa päässä. En jäänyt epäilemään hänen ammatillista pätevyyttä. Nyt maailmalla on mahdollisuus muuttua inhimilliseksi ja tekisin itsekin sen nyt, esimerkiksi julkistamalla kuvan itsestäni, on kuitenkin aina mielenkiintoista saada vastine oletuksille. Mutta tässä suojen perhettäni ja etenkin lapsiani, blogi kun on tunteideni kaatopaikka.

Ilman tätä poikkeustilaa, en olisi ikinä päässyt arjestani irti. Nyt olen poikennut päivittäin useista tavoistani ja opituista. Pukeudun aivan eri tavoin, kokeilevasti tai aivan hullusti. Meikkaan huulet kirkkaanpunaisella huulimaalilla vaikka riski on, ettei sekään pysy kyydissä työn vuoksi. Mutta en vaan aio pelätä sitä. Jos omistaisin korkokenkiä, käyttäisin niitä nyt -mahdolisimman näyttäviä ja kopisevia. Juhlaleningin voi pukea arkenakin eikä vain säästellä seuraaviin, -joka päivä on juhlapäivä! Olen aina toiminut ainakin hieman normeista poiketusti, tavallaan provosoidenkin, koska koen että suuntaa näytetään teoin - ei puhein. Nyt olen tehnyt sitä erityisesti. Käytän aina paikallisliikennettä, ja onhan se nyt kovin helppoa huutaa paikaltaan, kysyen aikataulumuutoksista melkein tyhjässä bussissa. Ja vastaushan raikuu takaisin. Toivotin lopuksi valoa päiviin.

Nyt kun töitä on vähän, ehdin nauttia niistä. Yritän muistaa tämän rauhaisan mukavan tunteen myös tulevan kiireen keskellä. En halua palata enää suorittajaksi. Minulla on mahdollisuus muuttua joka päivä. Nyt se on lisäksi poikkeuksellisen helppoa.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Ostolakko ja välitilinpäätös

En olisi ikinä 2.3. ostolakkoon alkaessani arvannut, mitä tuleva kuu tuo tullessaan. Vaikeaa oli noin puoliväliin asti, mutta 13.3. alkaen ajatukset ovat olleet puhtaasti maailmanhädässä. En ole ostosriippuvainen, mutta on se jonkinlainen nautinto. Hädässä nautinnolta katkeaa siivet. Tottumus tai tapa ja siitä poisoppiminen ovat suurin vaikeus.

Nyt näin ostolakon viimemetreillä, kun oikein suositellaan tilaamaan kotiin ja syrjäytymään, niin käytin saamani alennuskoodin. Voin helpottaa positiivista häpeääni toteamalla naurun lomasta, että 5%:n alennus kannattaa aina. Varsinkin, kun olen ostanut ostolakkoni aikana valtavasti. Tuin kyllä kotimaista kauppaa ja Ryobin puutarhatrimmerini sai 2 uutta akkua. Nyt riittää puhti mökin pihan siistimiseenkin.

Kaikki ostoslistani ja tilausvahvistukseni ja kuittini tunnistaa kyllä tekemikseni. Niissä on melkein aina autoiluun, työkaluihin, rakentamiseen, remontointiin tai maanmyllerrykseen liittyviä asioita ja lopun kruunaa jokin punainen huulipuna. Kunnioitan valtavasti rohkeita, omanarvontuntevia naisia, ja ehkä muistutan itsekin jonkin verran sellaista. Ainakin on helppo polttaa verkkokalvoille kuva minusta mökin mutapellossa kuokka kädessä ojaa kaivamassa minkkiturkki ja risaiset Nokian-kumisaappaat jalassa, punaisine huulineni ja kynsineni villapipo vinossa. Sanotaan näin, että "koska voin". Because I can.

Olen pohtinut ystävyyttä enenemässä määrin, ja kirjoitinkin siitä jo aiemmin. Kerroin edellisessä postauksessani  _ystävän_  kanssa käydystä keskustelusta ja olen siitä lähtien miettinyt, miksi kutsun häntä ystäväksi. Hän on minulle tavallista kaduntallaajaa tärkeämpi, luemme hyvin toisiamme ja hän on paikallaolon lisäksi läsnä tekemissä ollessamme. En voi kuitenkaan luottaa häneen, joten henkilökohtaisia syvällisiä asioita ei voi jakaa. Oikeastaan samat ominaisuudet koskee kaikkia muitakin ystäviäni, ja heitä yhdistää se, että jatkamme aina sointuvasti siitä, johon viimeksi olemme jääneet. Näin on pakko, koska minulla ei ole oikein koskaan aikaa kenellekään, ja jos on, en voi antaa, koska omatunto huutaa etten ole kotona vain olemassa. Luottamuspulasta huolimatta voinee kuitenkin kutsua heitä oikeutetusti ystäviksi, koska tuttava ei ehkä kykenisi joustamaan samoin, että jatketaan tunnetasollakin samasta mihin on jääty, jopa vuosi tai viisi sitten.

I love my cats more than I like most of people.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Peltoon puhaltamalla voi muuttua

Keskustelin maanantaina töissä  _ystäväni_  kanssa meidän käyttäytymisestä, tässä vallitsevassa poikkeustilassa. Oletin hänen käyttäytyvän kylmän viileästi, huomista pelkäämättä ja ahdistumatta. Rohkein ja positiivisin mielin tulevaa päin, kaikki kuitenkin järjestyy, koska tämä poikkeustila koskee meitä ihan kaikkia ja kaikkea. Mutta hänellä kaikki onkin asiat ihan päälaellaan, vaikka toimii franchising-yrittäjänä. En tiedä mitä tämä yritysmuoto tarkalleen pitää sisällään, mutta luulisi ison "talon" tässäkin auttavan ja olevan tukena, aivoina ja sydämenä.

Miten toimin minä siinä tilanteessa? Meinasin tuulettaa sisäelimiäni, kun suuni jäi niin auki kuultuani tämän. En ollut uskoa korviani ja kerroin toki myös tämän. Kerroin myös, että minä toimin juuri tämän oletukseni mukaan, ja jäin sitä siinä ihmettelemään että MIKSI?! Mitä minulle on tapahtunut?! Minä, joka olen aina suunnitellut tulevan aina hautajaisiin saakka (toiveeni on, ettei niitä ole) ja panikoinut jos aikataulut heittää minuutinkin. Soittanut hätäkeskukseen jos lapsi on ollut minuutinkin myöhässä ja näkisittepä 7 vuoteen ensimmäisen viikon loman aikataulun konfirmoidun keskimmäisen lapsen kanssa kahdestaan Italiassa! S l a p   i n   m y   f a c e!

Jumaliste! Peltoon puhaltamalla voi muuttua!! MINÄ OLEN MUUTTUNUT!!! 


tiistai 24. maaliskuuta 2020

Mun huolet vs. sun huolet

Aloitin blogaamisen siksi, että saan suollettua elämänmuutoshaluani sanoiksi ja näkisin sen konkreettisesti itse. Olen ajatellut paljon muuttoa koko nykyisestä elämästäni pois, edes paikkakunnalta. Olen uhonnut olevani kyllästynyt  _ihan_  kaikkeen, omaan ulkonäköön, äitiyteen ja jopa lapsiinkin. Ja kyllä näin on, ei ne ole pelkkiä sanoja "paperilla", ne on oikeita ajatuksia. Ne tosin pidän "oikessa" elämässäni sisälläni. Siksi on tämä blogi.

Kun katson arkeani nyt juuri tällä hetkellä 24.3.2020 tiistai-aamuna kello 7.05 ympärilleni, ja tyhjenevää työkalenteriani, olen saanut juuri sen muutoksen jota olen kaivannut. Olen yhteiskunnallinen ajattelija, ja yhteiskuntakin on saanut nyt sen, mitä olen toivonut, - muutoksen.  Toivon myös että tämän muutoksen jälkeen suunta on oikea.

Yleensä en tarkenna, koska olen vastuussa vain siitä mitä sanon tai teen, en siitä miten toinen sen ymmärtää. Mutta nyt tarkennan.  En toivo tai halua kenellekään mitään pahaa, toivon ja haluan vain muutosta itsekkääseen yhteiskuntaan koska olen huolissani varsinkin nykyisestä kasvavasta todella huonosti voivasta, - käyttäytyvästä ja uusavuttomasta nuorisosta (yleistys). Toivon jonkinlaista tulkinnanvaraisempaa, sallivampaa ja maalaisjärkisempää politiikkaa, mutta samalla Urho Kekkosmaista perkelejyrähdys-asennetta. Hieman siis italialaista asennetta Suomeenkin.

Toivon että valittava ja valtiolla kaiken maksattava pullamussukansa katsoo peiliin ja nostaa itse itseään niskasta, eikä oleta, että yhteiskunnan ja valtion rahoilla eletään syntymästä hautaan ja maksatetaan nahkaiset Emmaljungatkin siinä välissä. Voi kun Mannerheim tai edes Kekkonen vielä eläisi ja auttaisi!

Asia ei minulle mitenkään kuulu, eikä minulla ole oikeutta vähätellä toisen huolia. Mutta minua ärsyttää tässä maailmantilanteessa ympäriltäni kuuluva valitus ja narina siitä, kuinka euroviisut on peruttu (ko. henkilölle maailmanloppu) ja kosmetologiksi valmistuminen lykkääntyy (sama henkilö, ikää 40 ja 8 lasta). Ylioppilaaksi valmistumisen lykkääntymisen harmitusta kuuluu muutoinkin paljon ja eiväthän he saa juhliakaan nyt järjestää! Eikä tällä valmistumisella Suomea auteta! Tämä minun narinani jatkuisi tästä aiheesta huomiseen asti, joten jätän tähän ja katson omaan napaan.

Ja oma napa se vaan kasvaa, mutta se on positiivista. Minulla on aikaa. On ihanaa kun minulla on aikaa. Minä voin hengittää nyt, - ainakin siihen saakka kunnes saan koronaviruksen. Mutta olen tässä välissä niin kiitollinen ja luottavainen siitä, että maailma todella muuttuu pysyvästi. Ei tosin uutisten mukaan negatiivisesti, vaan positiivisesti, - yhteiskunnallisesti yleishyödyllisesti ja kunnioittavammaksi. Ehkä myös maalaisjärkisemmäksi.

Minulla on kaksi lempimottoa. Ensimmäinen näyttää suunnan;
"Tee muille, kuten toivoisit muiden tekevän itsellesi."

Ja toinen näyttää päämäärän;
"Kun minä muutun, koko maailma muuttuu."

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Tehdäänkö konkurssi vai aletaanko lakkoon?

Ajattelin tänään että pitäisiköhän minun tehdä yrittäjänä jonkinlainen selviytymissuunnitelma koronaviruksen takia?

En tee, asiakkaita on vähemmän, ja jos loppuu kokonaan, niin selvitän asian sitten. Minun elämä ei tee konkurssia nyt. Sitä paitsi kaikki asiatkin elää nyt poikkeustilassa, ettemme tiedä huomisesta mitään. Tekee minunlaiselle kalenteri- ja kellokaulassa eläjälle hurjan hyvää! Elämänihän on yleensä valmiiksi suunniteltu jo pitkälle tulevaisuuteen, mutta nytpä ei. Ja tuntuu hyvälle. En missään nimessä pidä tästä koko maailman hätätilasta, mutta nautin näistä omista mukavuusalueen ulkopuolella olevista... hmm.. poikkeustiloista!

Minä olen siis voimissani vielä tällä hetkellä yritykseni kanssa, enkä ole tekemässä tässä tilanteessa mahdollista "helppoa konkurssia" tai yksinyrittäjänäkö lakkoon? En periaatteestakaan lakkoile, minusta se on niin seitkytlukua ja jälkeenjäänyttä. Mutta entä jos nyt lakot olisi mahdollisia ja meillä alkaisi lakkoon esimerkiksi hoitajat, siivoojat, roskakuskit, logistiikan puoli, kaupankassat, sosiaalityöntekijät, rahtarit, postilaiset, vartijat, poliisit, lastenhoitajat ja opettajat? Luettelin joukon nyt hätätilassa hyvin työllistyviä ammatteja/aloja ja kaikki pienipalkkaisia ja aivan aliarvostettuja ja ilman hätätilaakin melkoisella vastuulla varustettuja. Toivon sydämestäni, että nämä kaikki alat saisivat enemmän varsinkin arvostusta, viimeistään tämän jälkeen. Heillä täytyy tietenkin olla johtajat ja johtajilla johtajien johtajat, kaikki tekevät tietenkin hyvää työtä, mutta ilman näitä pienipalkkaisten alojen "näkymättömiä Ninnejä" ei ole johtajillakaan mitään mitä johtaa.



"Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia. (Antero Rokka)"

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Kotiopetus kokovartalopeilistä

Ensimmäinen viikko takana kotiopetusta ja hyvin on mennyt! Lukiolaisella kaikki hyvin ja hän käyttää jonkinsortin livevideopuheluita koulun kanssa. Ihana että varoittaa aamulla klo 8.00 alkavasta, niin en ole yöpukusillani taustalla heilumassa ja huutelemassa MITÄ?! En kuullut!!

Nelosluokkalainen toivoi pääsevänsä jo kolmantena päivänä takaisin kouluopetukseen, hän on niin pedantti ja pelkää luokalleen jäämistä. No, nyt kun hänen ope otti WhatsAppin käyttöön, ja valvoo etenemistä kuvin, on huoli helpottanut. Hyvä näin! Yhteisöllisyyttä ja kouluruokailua hän ikävöi, mutta tämä vahvistaa taas uskomustani hänen tulevasta ammatistaan sosiaalityöntekijänä. Hän on niin kultainen ja huomaavainen ja yhteisöllinen.

Facebookissa on levinnyt haaste nuoruuskuvista ja eilen illalla latasin koko joukon minäkuvia. Kun en osannut valita vain yhtä kuvaa, piti ladata "albumillinen". Sattuvat kaikki olemaan itsenäistymisen aikaisia (17-18v), koska muut kuvat ovat äidilläni. Hassua miten 20 vuotta näytti niin vähälle ja silti niin paljolle. Niistä kuvista kaipasin vain vapautta (en ollut vielä äiti vaikka yritys oli jo), ja se on seikka, joka nyt on elämässäni pinnassa. Siis kyllästyminen jopa äitiyteen. Kun olen aina kaikkialla ja teen kaiken 110%:sti ja kaikkea on aina jotenkin liikaa, käytän jopa tarvittavaa tunnetta jotenkin liikaa ja liian intensiivisesti, niin ei kai se ole ihmekkään että tulee överit. Toiseksi, kyllähän se on vaativaa ja raskasta olla lapsesta asti äiti kolmelle lapselle ja varsinkin erityislapselle. En ole voinut levätä välillä, kun ei ole tukijoukkoja. Olemme aina vain tällä ydinperheellä. Kun on oppinut elämään jonkin asian kanssa, se tuntuu luonnolliselle. Meillä mm. se, ettei ole ollut avuksi lastenhoitajia.

Mutta sain minäkin kuvia selaamalla kotiopetuksen kokovartalopeilillä katsottuna. Olen muuttunut, mutta niin minun kuuluukin, en ole enää sama ihminen. Silloin olin nuori, kaunis ja hoikka. Nyt olen melkein nuori, kaunis ja tukeva! Ihan hyvä ihminen minä olen, nykyiseen muuttumisenhaluuni vaikuttaa enemmän ulkopuolelta tulevat kritiikit tavoistani toimia, ajatella ja olla, joiden takia olen ehkä ajatellut että minun pitää muuttua. Ja tottahan se on, kun minä muutun - koko maailma muuttuu. Tämän olen nyt oppinut kokovartalopeilistä. Ja minä riitän. Haluan kyllä edelleen kokeilla täällä blogissa rajojani, tämä on ollut opettavaista ja on ihanaa kun on edes yksi paikka missä suoltaa mieltä rajoitteista riippumatta.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Viis ostolakosta, nyt on POIKKEUSTILA!

Nyt suomalaiset on aika tukea kotimaista ja varsinkin pienyrityksiä! Minä valmistauduin itsekin yrittäjänä mahdolliseen työnseisaukseen ostamalla ohjeet sukkiin! Tämä ostos ei mene ostolakko-listalleni, nyt on poikkeustila!


Toiseksi, tänään on toinen kotiopetuspäivä. Lukiolaisella ja 4-luokkalaisella kaikki hyvin. On toinen kerta jo, kun lapset on kotiopetuksessa, 10 vuotta sitten 2 vanhinta on ensimmäisen kerran sikainfluenssan aikaan, kun kuopus oli vielä imeväinen.

Mielessä on käynyt, että miten ne lapset pärjää, jotka ovat koulussa ja/tai opiskelussa heikompitasoisia ja/tai koti ei ole kannustava tai motivoiva. Entä ne lapset, joilla kotiolot ovat heikot/epäterveet tai hyvin vähävarainen, kuukausi ilman koulun turvaa on valtavan pitkä aika. En halua edes ajatella. Tulee paha olo. Voi kun voisi auttaa.

Pysykää terveinä ja lippu salossa!

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Alle viikon ostolakko ja helvetillinen miesflunssa

Kummasta aloitan? Kumpi on pahempi?

Ostolakko. FAILED!


Kuuden päivän, siis suomeksi alle viikon päästä tästä vakaasta päätöksestäni bongasin alen lehdestä ja kyllä, tarve on juuri näille kyseisen merkkisille laatikoille matkailuautoon. Siirsin sillä kertaa vastuun ostopäätöksestä miehelle, joka ne osti, ehkä tuin päätöstä olemalla valikoimassa kokoja. Miehen ostamat on selitys, hänhän ei olisi edes tiennyt niistä ilman minua. No mutta, ostettiin minimimäärä ja tarpeeseen.

Tällä selvisin viikon kunnes sorruin jälleen. No nekin ovat pitkään etsittyjä ja tarkoin valittuja (olen kranttu) ja kun oli alessa ja jajaja.. HÖPÖHÖPÖ! Kyllä ihminen pärjäisi ilman saumattomia legginsejäkin, mutta ovathan ne näin talvella miellyttävämmät. Käytän vain saumattomia sukkahousumateriaaleja ja nyt löysin sellaiset pyöräilyshortseinakin, niin oli vaan pakko. En voi elää ilman. Niiden käyttö maaliskuussa on vähintään kyseenalaista.

Ja aivina-pellavaiset unelman pehmeät kylpytakit! Oli vaan pakko. Näitä on etsitty pitkään!

No, haasteeni ei ole vielä ohi, vielä ehtii epäonnistua hieman paljon lisää! Ylpeä olen kuitenkin siitä, että herätteitä ei ole tullut ostettua, kaikki ostetut löytyivät ostoslistalta. Tai no.. kolmen euron hajuvesi ei. Mutta sitä voi käyttää töissä kun ei tuoksu juurikaan. Voinko vetää pussin päähäni? Kiitos.

The Real Man Flu 


Taas lainaan netistä selityksen miesflunssalle, että tiedän missä mennään. Googletin noin 10 artikkelia aiheesta, ja törmäsin aina samaan, flunssaan. No kertoohan nimikin jo sen, mutta meillä sairastetaan paljon manflua ilman flunssanoireitakin. Milloin on syöpää ja milloin luita poikki ja milloin ihottumaa ja milloin mitäkin. Haavakin on vähintään sairaalareissu. Ainakin saikkua.
"Miesflunssaksi kutsutaan karkeasti ottaen tilaa, jossa miespuolisen henkilön flunssa vaikuttaa potilaan ulkonäöstä ja valituksesta päätellen olevan lähes hengenvaarallisen kaamea sairaus. 
Miesflunssapotilaan tilaa näyttää pahentavan se, että paikalla on naispuolinen, läheinen henkilö. 
Tässä silminnäkijässä potilaan vakavaksi luonnehtima tautitila saattaa kuitenkin herättää empatian sijaan ärsyynnystä."

Tällä kertaa osoitteessani asuva testosTero on ollut vaisumpi noin pari viikkoa. Välillä ohikulkiessani on onnuttu ja välillä tuettu reittä kävellessä. Välillä on pyyhitty hikeä kauppakassin kantamisesta ja saunan lauteilta on noustu kädet täristen ja polvet tutisten. Tivatessani syytä, sitä ei ole. "Ei mikään, mittenniin?".

Eilen tämä draamaralli kohtasi ruutulipun (vihdoin!). Mies saapui pakeilleni sanoen että "katoppa nyt sinäkin mikä patti tuossa on". Ja minähän Dr Pimple Popperin (paiselääkäri, Youtube) suurena fanina hyökkäsin hänen pakaraansa kiinni ja mitä ihmettä 38 vuotta vanhat silmäni näkivätkään! Upean, terveen patittoman miehen pakaran! Etsin syytä ja vikaa ainakin 10 minuuttia valtavan kirkkaassa 100W:n valossa ja ei, ei yhtään mitään (erikoisia kaksivärisiä karvoja ei lasketa)!

Otettiin kuvia ja zoomattiin ja tuumattiin ja kyselin sitten tähän vaivaan lisätietoja, nyt kun selkeästi heikosta olosta päätellen oli jotain vakavaa ja joku tätä perustervettä urostani vaivasi.

Milloin kivut alkoi?
- En tiedä.
Millaista kipu on?
- No en oikein tiedä.
Mille nyt juuri tuntuu?
-Ei millekään.
Mille on tuntunut tänään?
- Ei millekään.
Milloin on viimeksi tuntunut?
- En muista.
.......
Mistä tämä kaikki alkoi?
- Tunsin patin.
Missä?
- Tässä näin.
Se on pakara.
- Niin mutta se patti?
Ei ole mitään pattia. Näit itsekin. Mutta entä se kipu, millaisia tuntemuksia on?
- Ei siinä oikeastaan ole mitään tuntemuksia, mutta ajattelin kun se patti.
Niin mikä patti?
- No kun ajattelin että se on kipeä.
 ......

Näin lukuja vaille valmiina lääkärinä en voi diagnosoida tätä edes vanhaksi kunnon luulotaudiksi. Kerrankin jokin, joka sai minut ihan hiljaiseksi. Vaikka suuni on ammosen auki, niin nauru ei lähde karkuteille.

Kysyin mieheltäni tänä aamuna, että "mites perse voi?"  Hän vastasi kysyvästi katsoen että "mikä perse?"

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

En tiedä mitä on ystävyys!

Töissä sattui kerran tilanne, jossa sanoin keskustelun lomassa, ettei minulla ole ystäviä. Minä en koe tätä negatiivisena asiana, koska ajattelemme asioista eri tavoin. Enkä koe olevani yksinäinen tai onneton ilman ystäviä. Nyt pohdin lisää tätä aihetta, ja koska en ole ollenkaan varma edes, että tiedänkö mitä on ystävyys, siksi kysyinkin sitä Googlelta.

Wikipedia määrittelee ystävyyden näin;

Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä – tosin molemmissa on eritasoista läheisyyttä. Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan usein saman jatkumon osina. Ystävyyttä tutkitaan sosiologian, sosiaalipsykologian, antropologian, filosofian ja zoologian menetelmin. Ystävyyssuhteista on esitetty useita tieteellisiä teorioita, kuten sosiaalinen vaihtoteoria, pääomateoria ja kiintymyssuhdeteoria.

Ystävyydessä esitetään usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:
  • altruismi: epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi
  • sympatia ja empatia
  • rehellisyys
  • keskinäinen ymmärrys ja myötätunto
  • toisen seurasta nauttiminen
  • luottamus
  • myönteinen vastavuoroisuus
  • mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa

Nyt kun tiedän mitä ystävyys vapaan tietosanakirjan mukaan tarkoittaa, voin kertoa että sitten minulla on miljoonia ystäviä. Esimerkiksi kaikki numeroimattoman luettelon kohdat täyttyvät työssäni kohdaltani - aidosti, jokaisen tuntemattomankin asiakkaan kohdalla. Sitä en tiedä käykö asiakkaan puolelta samoin, mutta voiko kukaan olla 100% varma jokaisesta ystävästäänkään? Toki ystävyydessä siihen kuuluu luottaa että näin on, mutta harmittavan paljon olen kuullut että näin ei laisinkaan aina ole. Ihmisellä kun on taipumus puolustaa aina ensin itseään ja vasta sitten muita.

Miten minä sitten määrittelen ystävyyden? Minulle ystävä on on juurikin nuo edellä mainitut kohdat täyttävä ihminen (!), mutta olen kokenut kaikissa tähän astisissa ystävyyssyhteissa sen verran vahvaa omaneduntavoittelua, että luottamus on kärsinyt. Ystävyyttä on varmasti monen tasoista, mutta minusta kaveri/tuttu on kevyttä, ja ystävyys vahvaa, jossa luottamus ja ystävän puolien pitäminen omien edellä on tärkeämpää. Itse toimin näin, ja koska en ole tähän asti saanut samaa syvyyttä keneltäkään, en pidä ketään ystävänäni. Enkä myöskään vaadi muilta samaa.

En voisi puhua tällä hetkellä kenellekään suutani puhtaaksi, vaikka suora ja puhelias olenkin, enkä kanna taakkana mitään rikollista tai "suurta". Ne ovat näitä pieniä mutta minulle suuria häpeitäni ja kokemuksiani, joita täällä anonyyminä ajattelen ääneen. Minulle ei ole häpeä puhua häpeästä, mutta en jaksa enkä halua kuulla säälittelyä ja voivottelua, vaan mieluummin vasta-argumentteja. Tämä siksi, että voin olla perusteluistani varma, saadessani vastakkaisia neutraaleja ajatuksia aiheesta.

Persoonani on kovin pidetty ja kehuttu arjessani, ja seuraani tai kaveruutta kanssani julistetaan tuttaville. En ymmärrä tätä, mutta kai ihmisillä on jokin tarve tuntea joku kuuluisa, rikas, rakas, rohkea tai tunnettu. En koe olevani kukaan tai mikään näistä, ihan vaan tavallinen, arkinen minä. Ja siitä olen onnellinen. En ole koskaan suostunut lehtihaastatteluihin tai halua missään tapauksessa yritykselleni julkisuutta mainoksin, kerron asiakkaillekin että pidän tarkoituksella matalaa profiilia. Kyllä minulla ammattiylpeys ja minäylpeys silti on. Mikäli nämä minua somessakin kaverikseen pyytävät asiakkaat pitävät minua ystävänä, niin tässä todiste että näemme ystävyyden niin eri tavoin, etten voi pitää ketään ystävänä. Vaikka minullakin on ympärilläni ihmisiä jonka kanssa kemiat kohtaa täysin ja yhdessä on ihanaa, mutta jos lukisimme vielä toistemme ajatuksetkin, niin voisi ehkä puhua läheisestä kaveruudesta. Minusta en vaadi tässä liikaa, koska en oletakaan toisen toimivan kuten itse. 

En tiedä että olenko niin vaikea tai itseriittoinen tapaus, ettei minun kuulu saada yhtään ystävää, tai että en tarvitse niitä, tai että vaadin ystävältä liikaa, mutta en myöskään halua sanoa omaavani yhtään ystävää vain siksi, että niin kuuluu. Minusta on myös ihana tuntea kunnolla, eikä vain vähän tai osin tai sinnepäin. Kun ollaan vihaisia niin oksat pois ja kun rakastetaan, niin rakastetaan niin että naapuritkin näkee. Kun ollaan ystäviä niin se on koko maailma.

Mutta minusta olisi ihana jos olisi yksi ihminen maan päällä, jonka kanssa voisin nauraa pelkästä ajatuskemiasta vierekkäisissä kiikkutuoleissa kiikatessa. Joka lukisi ajatuksenikin jo ennakkoon, ja tarjoaisi konjakkiryyppyä ennen ehtoollista, ihan vain siksi ettei vanhan niin kuuluisi tehdä ja koska se on kivaa.

Olen kova halaamaan, koronan takia elämäni on nyt mullinmallin. Jaksamista siskot, ne on munat jotka pilaantuu - ei kanat!

lauantai 14. maaliskuuta 2020

Mitä päiväkodeille tai yhteiskunnalle on tapahtunut 40 vuodessa?

Olen syntynyt 1981 ja viettänyt täten kultaisen 80-luvun lähinnä päiväkodissa. Muistan lapsuudesta vain matalia, helposti kiipeiltäviä aitoja. Sellainen oli myös Vantaan Martinlaakson eräässä päiväkodissa, jossa tuolloin olin.

Jäin tätä tänään miettimään, päiväkodin vieressä liikennevaloissa seisoessa. Eikö silloin uutisoitu lasten karkaamisista, vai eivätkö lapset silloin karanneet? Jos lapset eivät karanneet ilman kunnon vankilakalterointia ja lukkoja, niin miksi eivät? Oliko päiväkodissa kivempaa kuin kotona? Oliko hoitajia enemmän? Tekivätkö hoitajat paremmin työnsä, tarkoitan että katsoivat etteivät lapset karanneet. Vai olivatko lapset vain niin viisaita ja kilttejä jo pieninä, ettei ollut tarvetta karata? Tai jos karattiin, niin se ei ollut uutiskynnystä ylittävä juttu? Minä en muista ensimmäistäkään karkaamista, eikä kukaan koskaan isompana koulussakaan puhunut karkaamisesta vaikka oltiin nuoria kapinallisia. Nyt se on niin arkipäivää, ettei virkavaltakaan puutu resurssien puuttuessa. Missä on siis menty vikaan? Pointtini ei ole nyt lasten turvallisuus kalteriaitauksella, vaan toimintamalleissa tapahtunut muutos.

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Ennen oli miehet rautaa.. ja nyt naiset on vaan duckface

Miksi naiset meikkaa? Piilottaakseen huonoa itsetuntoa? Naamioidakseen itsensä? Piilottaakseen jotain? Korostaakseen jotain? Koska niin on opetettu? Koska niin vaan kuuluu tehdä? Niin on viehättävämpi? Ketä varten?
Kun aloin itse meikata säännöllisesti noin 8. luokalla, tein sen varmasti kaikista kyseisistä syistä. Mutta kun itsetuntoni ja ihoni parani, niin miksi tein sitä edelleen? Ja miksi teen edelleen? Näyttääkseni nuoremmalle? Näyttääkseni kauniimmalle? Ketä varten minun pitäisi näyttää kauniimmalle? Minuako? Eikö olisi viisaampaa muuttaa ajatustaan niin, että kelpaisi ja näyttäisi kauniille itse itselleen ilman meikkiäkin, kuin piilottaa itseään meikin alle ja leikkiä kauniimpaa? Kun meikin pesee pois, on vastassa taas sama vanhan rumilus, tai sama uusi ihanuus. Asennekysymys!

Jos harrastaa meikkausta, pitää se toki tehdä aitoihin kasvoihin. Jos meikkiharrastaja tekee meikin toisen kasvoihin, yrittääkö hän tehdä taas kauniimpaa ja korostaa kauniita puolia? Kenen mielestä kauniita? Eikö meikattu kelpaa ja ole tarpeeksi kaunis ilman meikkiä?

Tv:ssä piilotetaan meikin alle ihon värierot ja kiilto, ne korostuvat kirkkaassa raa´assa valossa. Tämän ymmärrän. Ja kun on puuteroitu tasaiseksi naama, pitää korostaa vähän ripseä, kulmaa, ja vähän tuoda punaa ja vähän varjoa ettei näytä oksennustautiselle tai maakellarissa asuneelle. Mutta entä kun ei ole tv:ssä, vaan vain sen edessä? Miksi pitää meikata, tai miksi meikkaa?

Meikki tekee naisen vai tekeekö sittenkään? 
Yleisradion teettämän tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet naisista (62 %) ehostaa kasvojaan joka päivä tai lähes joka päivä. Syy siihen on selvä: valtaosa naisista näyttää mielestään paremmalle meikattuna. Miehistä kuitenkin vain 38 % pitää kumppaniaan paremman näköisenä meikattuna kuin ilman meikkiä, ja yli puolet (51 %) on sitä mieltä, että puoliso on yhtä kaunis myös meikittä.

Miksi juuri naisen pitää meikata tai miksi juuri nainen on meikkaava? Jos mies on skrode testosTero, niin eikös juuri miehet meikanneet intiaaneina ja luolamiehinä hiilellä naamaan vauhtiraitoja näyttääkseen tiikeriltä? No naisetko seurasi perässä ja maalasi samalla hiilellä itselleen pallokalan silmät ja karmiinilla pusukalan huulet koska halusi näyttää yhtä herkullisille?

Entä mistä tulee tämä huulitörrötyskuvaus? Lähetetään kuvaan lentosuukko ilman kättä? Miksi silmät pitää sirrittää? Eikö näyttäisi kauniimmille silmät isoina kun ne pitää meikatakin isommiksi? Jos passisssa ja kulkulätkässä pitää olla tunnistettava kuva, niin huulitörröttääjän ja silmäsirrittäjän pitäisi olla niissäkin kuvissa huulitörrö ja silmäsirri että hänet tunnistaa. Passikuvassa pitää näyttää normaalille. Mille näyttää normaali? En ainakaan minä! Minä en pääse koko passikuvaan! Entä jos huulitörrötän ja silmäsirritän, niin näytän samalle kuin kaikki muut ja kaiken lisäksi normaalille, niin minäkin saan passikuvan!

Kyllä minusta on kerrassaan kummallista olla nainen ja meikata, kun en edes tiedä miksi meikkaan! Jos naiseus on sisäänrakennettu juttu ja transsukupuoliset tuntevat olevansa väärän sukupuolisia, niin mitä sukupuolettomilta neutereilta puuttuu tai on minua enemmän, kun ihminen kuitenkin joko on nainen tai mies. Tähän aiheeseen en paneudu enempää, kun en yhtään ymmärrä.

Seitsemän veljeksen aikaan Aino kiepauttaa pitkät kutrit letille, vilautti nilkkaa ja siinä on viehkoa kerrakseen. Mies näki tämän kilometrin päästä pellolta ja kaappasi Ainon, eikä Aino nostanut aiheesta syytettä. Mitäs kun Aino vakiintui parisuhteeseen tämän raivaajansa kanssa, ja silloin ei enää tarvinnut houkutella vastakkaista sukupuolta nilkalla ja letintupsulla? Vilkuttiko hän nilkalla lisääntyäkseen? Luulen että mies lisääntyi kyllä ihan omiksi ja naapurin tarpeiksi ilman nilkanvilkutusta ja letin tupsutustakin.

Tänään on vapaapäivä. En meikkaa. Enkä ymmärrä. Edelleenkää.


P.s. Tiesittekö että 4 vuotiaalla on kyselyikä? Kiva, ja minä olen 34 vuotta jälkeenjäänyt.

torstai 12. maaliskuuta 2020

KonMari- vai NonMari- metodi?

KonMari-metodi tarkoittaa koko kodin siivoamista kerrallaan askel askeleelta. Metodissa on kuusi perussääntöä, jotka ovat:
  1. Sitoudu siivoukseen eli tee se kerralla loppuun.
  2. Kuvittele unelmiesi elämäntapa, jotta sinulla on selkeä tavoite urakassasi.
  3. Hankkiudu ensimmäisenä eroon tavarasta, jota et aio pitää.
  4. Siivoa tavaran kategorian, älä sijainnin mukaan eli siivoa tavararyhmä kerrallaan riippumatta siitä, missä se kotonasi sijaitsee.
  5. Noudata oikeaa siivousjärjestystä, johon palaamme pian.
  6. Kysy itseltäsi jokaisen tavaran kohdalla, tuottaako se sinulle iloa ja pidä vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa.

Marie Kondo on kokemuksen seurauksena jakanut kodin tavarat seuraaviin kategorioihin, jotka siivotaan tässä järjestyksessä:

  1. vaatteet
  2. kirjat
  3. paperit
  4. sekalaiset
  5. tunne-esineet
Käytännössä kaikki kyseiseen ryhmään kuuluvat tavarat kuuluu ottaa kerrallaan esille eli esimerkiksi tyhjentää kaikki omistamansa vaatteet varastoja myöden yhteen kasaan. Käymällä läpi kategorian kerrallaan saat käsityksen siitä, kuinka paljon tavaraa sinulla on. Kun tavarat on käyty läpi, yhden kategorian tavarat sijoitetaan samaan paikkaan. Kuten vaatteet vaateekaappiin.

Jokainen tavara otetaan yksitellen kerrallaan käteen ja mietitään, tuottaako se sinulle iloa. Jos vastaus on ei tai epäröit, heitä tavara pois. Kuitenkin on hyvä säästää asioita, jotka tuovat välillistä iloa, kuten imurisi, jota et välttämättä rakasta mutta joka on huomattava apu kodin siivoamisessa. Suomessa kenkiä ei myydä kenkälaatikoissa, joten joudut marittamisen aikana hankkimaan tuhansia säilytyslaatikoita, kuten kenkälaatikoita lisää jo valmiiksi täyteen kotiisi.

Tavaroiden säilyttäminen kotona

Konmarilla on neljä periaatetta tavaroiden säilyttämiseen.

Ensimmäisenä tavarat kuuluu viikata. Tämä on toki erityisen olennaista vaatteiden kohdalla mutta pätee myös esimerkiksi johtoihin. Konmari neuvoo viikkaamaan vaatteet suorakulmion muotoon niin, että ne pysyvät pystyssä. Tämä on lisäksi tasa-arvoista viikkaamista, näin pinon alin paita ei tunne oloaan surkeaksi!

Toiseksi asiat pitää säilöä pystysuunnassa, sillä silloin näet helpommin, mitä kaikkea sinulla on eikä sinun tarvitse nostaa muuta tavaraa haluamasi tavaran päältä päästäkseni siihen käsiksi.

Kolmantena yhden kategorian tuotteet pitää laittaa samaan paikkaan eli ei niin, että kotona on useita paikkoja samalle tavaralle. Kategorioittain säilömisen avulla tiedät aina, missä tavara on.

Viimeinen ohje on, että säilytystila kannattaa jakaa neliskanttisiin lokeroihin esimerkiksi laittamalla hyllyjen päälle kenkälaatikoita, joihin laitat tavarat. Näin saat ne helposti ulos hyllyltä.

Viikkaa oikein

Osa vaatteista tarvitsee henkarisäilytyksen, mutta pääasiassa vaatteet kannattaa viikata vetolaatikoihin. Tavoitteena on viikata kukin vaate siistiksi suorakulmioksi.

Taita ensin vaatteen kumpikin pitkä sivu keskelle ja vedä hihat sisään niin, että syntyy suorakulmio. Hihat voit taittaa vaatteen mukaan omalla tavallasi.

Tartu sitten suorakulmion toiseen päähän ja taita se kohti toista päätä. Taita uudellen kaksin- tai kolminkerroin laatikon syvyyden mukaan. Aseta viikatut tekstiilit pystyyn. Jos vaate on taiteltu oikein, se ei rypisty, vaikka taitteet olisivat pieniä. Rypyt tulevat liian tiukasta säilytyksestä. Vetolaatikossa päällekkäin olevat vaatteet painuvat helposti lyttyyn painavaksi kasaksi. Aseta vaatteet siis pystyasentoon vierekkäin. Silloin näet yhdellä silmäyksellä kaikki vaatteet. Pystyasennossa tekstiilit eivät myöskään puristu.

Tee näin myös sukkahousuille ja sukille. Älä kääri sukkia möykyiksi, vaan viikkaa ne pareittain ja rinnakkain laatikkoon. Sukkien suut eivät veny, ja tilaa vapautuu huomattavan paljon.

Järjestele lajin mukaan yhteen paikkaan

Tärkeämpää on kitkeä kaaoksen perussyy: liika tavara. Järjestyksen luominen on siis aloitettava perinpohjaisesta karsimisesta. Ja tässä sinulla loppuukin kärsivällisyys jo heti saatuasi kattoon asti korkean kasan keskelle olohuoneen lattiaa.

Käytä perussäilytyksessä hyväksesi muun muassa vanhoja kenkälaatikoita, muita pakkauslaatikoita ja pikkutavaralle pakasterasioita. Laukut voi säilyttää toisten laukkujen sisällä. Muista kuitenkin kysyä kultakin tavaralta tuntevatko he olonsa surkeiksi uudelleen järjestelemässäsi paikassa. Jollain laukullahan voi olla suurempi ego kuin toisella, eikä siksi ole onnellinen pieniegoisen laukun sisällä.

Usein tavarat leviävät ympäri asuntoa: meikkejä, kirjoja, paperisälää ja vaatteita saattaa lojua monessa huoneessa. Kerää kaikki saman lajin tavarat yhteen, karsi niistä turhat ja päätä kullekin tavaralajille oma, yksi paikka. On tärkeää hahmottaa, kuinka paljon tiettyä tavaralajia omistat sen sijaan, että järjestelet samoja asioita eri puolilla asuntoa. Ja tässä kohtaa tervetuloa meille. Tämä on ehdottomasti pahinta! Ja tällekin lupaan tehdä tänä vuonna jotain!

Kullekin esineelle tarvitsee löytää paikka vain kerran. Sen jälkeen siivoaminen on helppoa ja huippunopeaa. Höpöhöpö! Minä olen KonMarituksen mestari! Olen tehnyt sen jo ainakin sata kertaa. Ja sadasensimmäinen kerta häämöttää edessä. Nyt kerään voimia.

Älä hamstraa

Tarvitsetko tosiaan vieraspatjoja ja läjää ylimääräisiä vuodevaatteita? Harvoin tarvitsemiasi tavaroita voit ehkä myös lainata ystävältä tai naapurilta. Hamstraaja täyttää kotinsa tavaralla, jota ei tarvitse juuri koskaan. Älä säilytä mitään velvollisuudesta, omilleen muuttavat lapsesikin vain nauravat heille säästämillesi tavaroille ja lompsivat Ikeaan ostamaan mieleiset. Paljousalennuksiakaan ei kannata hyödyntää. Se vain ruokkii hamstrausta. Paitsi pandemian aikaan, silloin voit tyhjentää kaupan kotiisi, jos joudut viikoksi korona-karanteeniin.

Siivouksen syvällisempiä lopputulemia

Konmari-metodin syvempänä ajatuksena on, että kun olet heittänyt pois turhat tavarat ja järjestänyt ne tavarat, jotka haluat säilyttää, tulet onnelliseksi. Sinulla on kotonasi miellyttävämpi olo, kun olet vain niiden tavaroiden ympäröimä, jotka tekevät sinut onnelliseksi.

Niiden tavaroiden, jotka eivät tee sinua onnelliseksi, karsiminen pois auttaa sinua ymmärtämään, mikä on sinulle oikeasti tärkeää. Kun olet siivonnut turhan roinan, voit keskittyä ajattelemaan sinulle tärkeitä asioita. Ajatuksena on, että vain puhtaassa ja järjestetyssä kodissa voit tutkia sisintäsi, kun turhat ärsykkeet ja lastit on poistettu. Ja nyt mahtuu taas uusia tarpeellisia ostoksia lisää, paljon!