Rakas äiti, olet pahansuopa marttyyri

Tunnetko olosi jonkun tietyn henkilön seurassa epämukavaksi ja syylliseksi – etkä aina ole edes ihan varma miksi?

Hän osaa kaiken, tekee kaiken - ja valittaa. Jatkuvaa valitusta, kun MINÄ joudun tekemään kaiken, minä-minä... Mitään hän ei kuitenkaan vaadi muilta ja suuttuu, jos asiasta mainitsee. Hän tekee kaiken itse, ei anna auttaa. Sitten hän valittaa jälkikäteen, että kaiken saa tehdä itse, vaikka olen hänelle apuani tarjonnut. Hän on ahkera, avulias ja sietämätön.

Aivan oikein, marttyyrihan se siinä. Hän tekee sekä omat että muiden työt, eikä unohda kertoa siitä kaikille.

Koska marttyyrin on vaikea sanoa asioita suoraan, syyllistäminen tapahtuu passiivis-aggressiivisesti rivien välistä. Syyllistäminen liittyy usein siihen, että marttyyri haluaa tehdä asioita enemmän tai paremmin kuin muut, eivätkä toiset hänen mielestään huomioi näitä ponnisteluja tarpeeksi.

Passiivis-aggressiivinen marttyyri vain antaa ymmärtää asioita, koska hän välttelee ristiriitoja. Hän on hymistelijä, joka haluaa esittää itsensä kiiltokuvana. Voima, joka ohjaa marttyyrin toimintaa, on halu saada kiitosta ja kunniaa.

Marttyyri on kiitosnarkkari, joka tarvitsee päivittäisen huomionsa, Viljamaa kuvailee.

Puhe ei aina auta

Marttyyrin kanssa voi koettaa puhua siitä, miten pahalta hänen käytöksensä tuntuu. Puhe ei vain tahdo mennä perille, koska marttyyri kokee tekevänsä hyvää. Hänhän uhrautuu muiden puolesta.

”Yritän luovia asioitten kanssa niin, ettei hän saisi aihetta olla marttyyri, tasoitella tilanteita. Kehunkin vähän päälle, jotta marinalle saataisiin piste ja kaikki olisi taas hyvin. Ei vanhan ihmisen kanssa kannata alkaa pohjia myöten vääntämään asioista ja sanoa suoraan enää”, kertoo marttyyriäidin kanssa ikänsä kamppaillut nainen.

Joskus marttyyrin läheiset väsyvät jatkuvaan syyllistämiseen niin, että tekevät kipeän ratkaisun.

”Nyt en enää halua kuunnella tuota negatiivista marmatusta ja laitoin välit poikki. Meni kerta kaikkiaan ihan mahdottomaksi muiden haukkumiseksi”, kertoo toinen marttyyrin tytär.

Marttyyri saattaa myös aidosti uskoa tekevänsä kaiken toisten, esimerkiksi lapsensa, parhaaksi – ja hänestä on käsittämätöntä, jos lapsi näkee tämän hyvän tarkoituksen toisin. Tällaiseen vanhemman ja lapsen suhteeseen saattaa liittyä jopa läheisriippuvuutta.

Marttyyrikäytös voi liittyä sosiaalisten taitojen heikkouteen: ihminen ei pysty ilmaisemaan selkeästi tarpeitaan, hän ei kestä ristiriitaa eikä pysty ottamaan kritiikkiä vastaan. Ei ole harvinaista, että marttyyrityyppiseen persoonaan liittyy myös narsistisia piirteitä.

Introvertin tapa hakea huomiota ja tunnustusta

Mikä sitten tekee ihmisestä marttyyrin? Temperamenttitutkimuksen mukaan kyseessä on usein introvertin eli vetäytyvän, varovaisen ja hillityn persoonan tapa hakea huomiota ja tunnustusta. Marttyyrikäytös voi liittyä myös sosiaalisten taitojen heikkouteen: ihminen ei pysty ilmaisemaan selkeästi tarpeitaan, hän ei kestä ristiriitaa eikä pysty ottamaan kritiikkiä vastaan. Viljamaan mielestä osin kyse on myös suurten ikäpolvien sukupolveen liittyvästä piirteestä.

- Näen, että tämä ominaisuus on aika paljon muuttunut millenniaalien ja heitä nuorempien kohdalla. He tarttuvat asioihin suoraan eivätkä kyräile.

Näin pärjäät marttyyrin kanssa

Älä lähde mukaan hänen peliinsä. Marttyyri haluaa kiitosta ja kunniaa, mutta mikään määrä ei hänelle ole tarpeeksi.  Puhu suoraan niistä asioista, joita tiedät marttyyrin hautovan. Perheessä tai työpaikalla hyvä tapa on, että kaikki istuvat yhdessä pöydän ääreen ja sopivat ystävällisessä hengessä, että ongelmat käsitellään nyt suoraan – ja sen jälkeen niihin ei nurkan takana palata.

Ristiriitojen selvittelyssä luo ensin ilmapiiri, että arvostat toista: esimerkiksi niitä asioita, joita hän perheessä tai työpaikalla tekee. Kun annat toiselle arvon, saat hänestä parhaan esiin.
Ongelmatilanteissa puhu aina vain omasta puolestasi minä-muodossa: ”Minusta tuntuu, että...” Jos käytät sinä-muotoa, marttyyri ottaa puheen syytöksenä ja hänen suojamuurinsa nousee välittömästi eikä viesti mene perille.

Esitä asiat pilkuntarkasti. Jos marttyyri esimerkiksi omasta mielestään maksaa aina kaiken, näytä hänelle sentilleen tehty laskelma.

Jos kyse on isommista raha-asioista tai omaisuudenjaosta, ota avuksi juristi.

Oletko sinäkin marttyyri? Entä, jos marttyyri kurkistaakin vastaan peilistä? Sieltä häntä on vaikeampi tunnistaa.

Vastaa rehellisesti seuraaviin kysymyksiin:

Oletko ensimmäisenä ja viimeisenä paikalla, mitä ikinä tehdäänkin?

-En

Teetkö asioita toisen puolesta, koska tämä ei kuitenkaan osaa tai viitsi?

-Kyllä

Onko sinun vaikeaa kestää sitä, että ihmiset laiskottelevat ja tekevät virheitä?

-Kyllä 

Pohditko usein, että teit taas kaiken eikä kukaan huomannut?

-Kyllä

Kutsuuko joku sinua sinua marttyyriksi?

-Ei

Jos vastasit kyllä kahteen tai useampaan kysymykseen, sinullakin on taipumusta marttyyriuteen.

-Kiitos, ihanaa! Tatuoin tämän otsaani! 

Työssäni kohtaan paljon eri-ikäisiä naisia. Minulta kysytään toisinaan "onko hankalia asiakkaita?" Voin helposti lokeroida asiakkaistani, en vaikeaksi, mutta haastavaksi asiakkaaksi 50+ työssä käyvän, hyvätuloisen naisen, jonka lapset ovat lentäneet jo pesästä. Selvitin tämän asiakasryhmän todenperäisyyttä erialojen kollegayrittäjiltä, ja samaan päätyivät hekin. Kuvailen tätä asiakasryhmää  lyhyesti kaikkitietäväksi "besserwisseriksi". He varmaan saisivat kyseisessä testissä täysin saman tuloksen kuin minä, 3/5. Mutta en missään nimessä kutsuisi meitä marttyyreiksi, vaan näen (ja koen), että tuolla "haastavalla asiakasryhmällä" on vain elämänkoulu jo opettanut kunnioittamaan itseään! Voi verrata ammattiylpeyteen - yhtä hieno asia.

Mutta tästä samasta asiakasryhmästä löytyy myös marttyyrit. He ovat niitä besserwissereitä, joka tekevät reklamaation takuuajan umpeuduttua, tai haukkuvat puhelimessa minut huoraksi (!), kun heidän lastensa joululahjaksi antama lahjakortti enää käy, koska unohtui kirjahyllyyn ja vanheni 6kk sitten.

Oma äitini tarvitsi tänään IT-apua. Apu ei toiminut puhelimitse, joten pyysin kylään. Hän saapui, minä puhalsin tablettiin hengen, hän joi kahvin ja lähti tuulikaappiin pukemaan.
Olin kissanpentu sylissä häntä hyvästelemässä, hänen kysyessään "miksi lapset eivät tulleet hiihtolomalla?"
Ajattelin että eihän heitä oltu kutsuttu (emmekä ole olleet taas puoleen vuoteen äidin kanssa tekemisissä), mutta vastasin että "-ne on niin isoja jo."
Äitini sulki tuulikaapin oven uudelleen sanomatta mitään ja teki lähtöä, kunnes palasi viimeisen kerran oven avaten ja sanoi "-ajattelin vaan, että minua olisi hyvä nähdä nyt, kun olen vielä olemassa." Hän sulki ovet ja lähti. Jos sanoisin että minä jäin eteiseen seisomaan pentu sylissä, minäkin olisin marttyyri.

Mutta on äidilläni omatunto. Hän soitti kahteen otteeseen tikusta asiaa ja lasten karamellitkin oli jääneet autoon. Jättää huomenna oven taakse.

-Kiitos rakas äiti.

Lainauksia aiheeseen täältä ja täältä.