tag:blogger.com,1999:blog-53980778740613111542024-03-14T17:17:50.940+02:00Mentaalimatkaaja.. tai mentaali matkoilla.Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.comBlogger92125tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-87156536543397545092021-11-16T08:44:00.004+02:002021-11-16T08:44:57.764+02:00Surupäiväkirjan 8. päivä (7. päivä menehtymisestä)<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ajanhahmotus on täysi 0. Joudun keskittymään ymmärtääkseni paljonko kello on ja mikä päivä tänään on. Muistikin on mennyttä, kirjaan kaiken ylös.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Työt olen saanut tehtyä, enkä ole ollut töistä pois.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Naama on edelleen jotenkin tunnottoman puutunut, mutta maha ei ole enää ollut parin ensimmäisen päivän jälkeen sekaisin. Ruokahalua ei ole, mutta tunnistan nälän ja olen saanut syötyä sentään jotain.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Varasin eilen ajan terveyskeskuslääkärille, haluan lähetteen erikoislääkärille. Sukuni sairauksista ei tiedetä, eikä äitini ole käynyt lääkärissä sitten 1986. Haluan tarkastaa terveyteni perinpohjin perinnöllistenkin sairauksien osalta näin 40 vuotiaana. Kotona on aistittavissa pelkoa, että minäkin lähden tuosta noin vaan, mitään ilmoittamatta ja jätän kaiken.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olen kohdannut todella ärsyttävää stereotypistä, omaan napaan tuijottavaa ajattelua tavastani surra. Jos olisin iskussa, olisin kysynyt silmiin katsoen, että miksi minun pitäisi surra kuten kaikki muut, tai vähintään suruni kyseenalaistavan tavoin?</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Menetettävää ei ole. Enää.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Olen sanonut kaikille osanottajille kiitokset, mutta lisännyt, ettei toisen suruun voi ottaa osaa. Voimia-toivotuksiin olen vastannut, etten minä niitä tarvitse.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Enkä usko että romahdan enää tämän pahemmin myöhemminkään, työstän menetystä koko ajan, vaikka kykenenkin toimimaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">En ole antanut osoitetta tekopyhille kukille ja adresseille. Jos haluaisi tukea, ilmoittaa että mielessä olen, hän soittaisi tai laittaisi viestiä. Kuolinilmoituksen jälkeen ei ole juuri kuulunut. Jyvät akanoista. Onhan meitä erilaisia surijoita, toiset eivät voi edes pahoitella tapahtunutta. Mutta tämähän onkin yksinomaan minun menetys.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Puolisoni ei ole uskaltanut koskea, enkä juuri nyt siedäkään yhtään kosketusta, voivottelua tai halausta. Perhe ymmärtää minua.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Haluan olla yksin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyEiniSm7DmVihnQZidjxYWbKfHYqwWZFUtRVOeq8wBpEUGaJhEFTI30QxyjccTkgxQdTcVsLNBW9z0LtbP47w7hoRUZKrp9IFoN9NAk-SLhZ0GON5-cbKmCo10HrGV5eGd9o5E2JyZ-g/s1600/1637042483392162-0.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyEiniSm7DmVihnQZidjxYWbKfHYqwWZFUtRVOeq8wBpEUGaJhEFTI30QxyjccTkgxQdTcVsLNBW9z0LtbP47w7hoRUZKrp9IFoN9NAk-SLhZ0GON5-cbKmCo10HrGV5eGd9o5E2JyZ-g/s1600/1637042483392162-0.png" width="400" />
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><i>"Asioilla on tapana järjestyä."</i></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-57283917843730575192021-11-12T19:31:00.001+02:002021-11-16T08:45:20.210+02:00Surupäiväkirjan 4. päivä<p>Eilen ei ahdistanut ja itkettänyt aivan koko päivää. Hän on mielessäni koko ajan, yölläkin herään seurassaan. Lähinnä viimeinen päivä kun olemme nähneet, 6.11. lauantaina hän kävi kahvilla, ja nyt ymmärrän ne hyvästeiksi. Oli oma itsensä.</p><p>Sain hoidettua asiat arkusta virkatodistukseen, ja muuta en nyt voi. Virkatodistuksissa menee 3 viikkoa ja vasta sitten voin alkaa hoitaa kuolinpesää. Tai miksi sitä nimitetään, mikä ihmisestä jäljelle jää. Mitään täältä ei mukaansa saa.</p><p>Kävin keskiviikkona siivoamassa asunnolta ruoat. Olohuoneessa oli verta, hikeä ja kyyneleitä. Siivosin näkyvimmät pois.</p><p>Isäni ei ole surunvalitellut, tai tarjonnut apua, kysyi vain syytä. Oksettaa.</p><p>Yritin saada eilen hieronta-aikaa. Päässä ei kierrä veri. Hartiat ovat jännityksessä koko ajan. En saanut.</p><p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSui7aauQLVyq4RQjbr3VWnbflfeQQ3GcWLstniu6ZbBfLKfcNBca3wRaO0MHEhJHKYyuStdh6sfc_mwe2vhpDSn1JfPOsnvBxr6ESBOwu0hpXTFCud5PMAY51YqgYBVuISVPOKtXS8Tc/s1600/1636738238482566-0.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSui7aauQLVyq4RQjbr3VWnbflfeQQ3GcWLstniu6ZbBfLKfcNBca3wRaO0MHEhJHKYyuStdh6sfc_mwe2vhpDSn1JfPOsnvBxr6ESBOwu0hpXTFCud5PMAY51YqgYBVuISVPOKtXS8Tc/s1600/1636738238482566-0.png" width="400">
</a>
</div><br></p><p>Tänään on vapaapäivä.</p><p>Kävin asunnolla, siivosin lehdet ja biojätteet. Huomenna menen taas.</p><p>Onneksi.</p><p>Itku saapui.</p><p><br></p><p style="text-align: center;"><i>"Asioilla on tapana järjestyä."</i></p>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-46733370228353170372021-11-11T09:52:00.007+02:002021-11-16T08:45:31.247+02:00Surupäiväkirjan 3. päiväIrrallisuus. Minä leijun.<div><br></div><div>Äänillä on kaiku.</div><div><br></div><div>Onko katu jalkojeni alla oikeasti? Miten avain toimii?</div><div><br></div><div>Elo on kuin hidastettua elokuvaa.</div><div><br></div><div>Muistikuvia viimeisistä päivistä.</div><div><br></div><div>Ymmärtämättömyys. Miten kaikki voi tapahtua niin nopeasti? Millä oikeudella? Miksi en saanut ensin halata ja kertoa kuinka paljon rakastan.</div><div><br></div><div>Elämä on epäreilua peliä.</div><div><br></div><div>Ahdistaa. Kuristaa. Päätä särkee.</div><div><br></div><div>Oksettaa.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBYFRdfyv9kphuJTBQfnZni6KRkP-QOADU5fX0kkk4fVeBB8Fhxf1VsHVnEjJJPixm6GGG2gOe28XnMvnutAJtsAy5LfbBWeGQc_mQgD5_-VfQxNaeM5qGePqWansPUCHEdSZiKrHTULk/s1600/1636617008467297-0.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBYFRdfyv9kphuJTBQfnZni6KRkP-QOADU5fX0kkk4fVeBB8Fhxf1VsHVnEjJJPixm6GGG2gOe28XnMvnutAJtsAy5LfbBWeGQc_mQgD5_-VfQxNaeM5qGePqWansPUCHEdSZiKrHTULk/s1600/1636617008467297-0.png" width="400">
</a>
</div><br></div><div><br></div><div>Aamu kulunut puhelimessa asioita selvittäessä. Helpottaa hoitaa niitä. </div><div><br></div><div>Läheiset käskevät hidastaa tahtia ja antaa surulle tilaa. En voi pysähtyä. Haluan hoitaa kaikki asiat nyt heti itkiessä.</div><div><br></div><div>Kaikki pitää kirjata ylös että muistaa. </div><div><br></div><div>Päätä särkee, en saa nukuttua.</div><div><br></div><div>Töihin täytyy mennä.</div><div><br></div><div style="text-align: center;"><i><br></i></div><div style="text-align: center;"><i>"Kaikki järjestyy kyllä."</i></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-13737048413841431892021-11-09T07:42:00.006+02:002021-11-16T08:45:43.352+02:00Surupäiväkirjan 1. päiväTyhjyys.<div><br /></div><div>Tämä kertakaikkinen tyhjyys.</div><div><br /></div><div>Voi vain istua tekemättömänä.</div><div><br /></div><div>Ikävä.</div><div><br /></div><div>Tämä saatanallisen raastava kuristava tunne ja ikävä sitä, mitä ei enää ikinä ole.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Jotain hyvääkin.</div><div><br /></div><div>Osaan ajatella järki edellä, minun suruni ja haluni ei ole etusijalla.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Tämä saatanallinen tyhjyys ja voimattomuus.</div><div><br /></div><div>Ja kaikki ne muistuttavat asiat. Puhelimen soittolista. Käytetyimmät numerot. WhatsApp-viestit.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfVtxiyQ1jVrZ14S5Qz2K1IlxUEMaBby6p47Q6jMAQ7uNt8XhDX9fJvKthlUtJkjb5Rmi6aWK608-TGhiXmVGdt1Yss8tcSvePULg96amC4ic55nx3qOKCSXteGA_kz4oi2WmKKPTzBgc/s1600/1636437562813495-0.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfVtxiyQ1jVrZ14S5Qz2K1IlxUEMaBby6p47Q6jMAQ7uNt8XhDX9fJvKthlUtJkjb5Rmi6aWK608-TGhiXmVGdt1Yss8tcSvePULg96amC4ic55nx3qOKCSXteGA_kz4oi2WmKKPTzBgc/s1600/1636437562813495-0.png" width="400" /></a></div></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-13552504648978386782021-07-05T18:27:00.003+03:002021-07-05T18:57:39.358+03:00"Sinä et osaa ajatella ku ittees!"Näin sanoi minulle ihminen, jonka olen jo kahdesti nostanut suosta suljetulle, puolustanut kun ei olisi pitänyt ja opettanut selittelyn sijaan perustelemaan. Se, joka häntä on kuulema koskaan auttanut näin paljon ja pitkään.<div><br /></div><div>Hän sanoi myös, että hän ei ole voinut olla yhteydessä, koska on ollut töitä. Niin, hän on tehnyt siis töitä 148.860 minuuttia yhtäjaksoisesti, koska hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Ei ihme että hän on sanojensa mukaan jälleen suljetulla.</div><div><br /></div><div>Häntä ei kuulema haittaa yhtään, vaikken enää teekään hänen kanssaan yhteistyötä, mutta silti hän huutaa (!) että minun pitäisi ymmärtää nyt tässä tilanteessa häntä, mutta että itsepähän omantunnonmukaisen päätökseni teen lähdöstä. Aiemmin yrittäessäni ehdottaa aikataulujeni mukaisia toimistusaikoja, hän huutaa (!) että hätyytän häntä. </div><div><br /></div><div>"Ei tartte ymmärtää mua, mene elämään sitä onnellista elämääs!"</div><div><br /></div><div><div>...</div><div><br /></div><div>Olenko minä nyt äitini kaltainen marttyyri?</div><div><br /></div><div>Vai olenko minä kenties arvoni tietävä, asiallinen ja tunteva ihminen, jolla on yhtäläinen oikeus inhimillisyyteen?</div></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://cdn.bauhaus.fi/media/catalog/product/cache/a7fd5c641c0e2ceb953641b29c110ec4/2/6/26260010-961104-sandpit_1.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="700" height="462" src="https://cdn.bauhaus.fi/media/catalog/product/cache/a7fd5c641c0e2ceb953641b29c110ec4/2/6/26260010-961104-sandpit_1.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div>Minusta kun tuntuu juuri nyt sille, että olen tehnyt täysin oikein irtisanoessani Hänet yhteistyökumppaneista, luottamuspulan, sekä lapsellisen että epähuolellisen käytöksen takia. Minä näen Hänessä paljon myös narsistisia, itsekeskeisiä piirteitä, sekä huomionhakuista käytöstä.</div><div><br /></div><div>...</div><div><br /></div><div>Anteeksi nyt vaan Elämä(ni), mutta minä kerron nyt sinulle, että minä en ole sellainen joksi Hän minua syyttää, sellainen on Hän, joksi minua syyttää.</div><div><br /></div><div>Minullakin on rajani. Kiitos rakas Elämä(ni) kun olet ne minulle opettanut.</div><div><br /></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-53873914856701011792021-05-13T07:43:00.000+03:002021-05-13T07:43:10.047+03:00... anna mun ajaa mökkitie, mä lupaan että vettä saunaan vien...Viime kesän kaikki viikonloput vietimme kesämökillä, koska koronan takia emme päässeet leirintäalueillekaan. Kaksi aiempaa kesää mökki sai heinittyä ja voi pojat sitä niittämisen määrää sen jälkeen!<div><br /></div><div>Olen omistanut mökin 7 vuotta ja arviolta puolet siitä, olen kuitenkin ajatellut sen myymistä. Ostin sen kerrostalossa asuessa ja viimeiset kolme vuotta omakotitaloasukkaana olen todennut, että joku kärsii aina.</div><div><br /></div><div>En jaksaisi nähdä myynnin vaivaa, olkoon se sitten omatoimi-tai välitysmyynnissä. Mökkinaapurille tarjosin mökkiä viime keväänä, hänen tarjotessa siitä puolet käyvästä hinnasta. No eihän siitä kauppoja edes aleta hieromaan. Pari viikkoa sitten hän soitti ja ilmoitti nostavansa tarjoustaan.</div><div><br /></div><div>Ostoaikeissa ollaan siis, mutta vielä 10.000e päässä hinnasta.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfjowF41ElgAocyM8pLbNKgYhrd8wfM2I0Qve4f-lAW1f_X_i0bLla_YDoReTK7odAY952_QqIzj4hrTSeyDv_adLas8l55uobIO8E1SDa8E4MDdDyIuKBa3BsgTJSChcd5zqPS2Iwmtk/s1600/1620880649732794-0.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="1144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfjowF41ElgAocyM8pLbNKgYhrd8wfM2I0Qve4f-lAW1f_X_i0bLla_YDoReTK7odAY952_QqIzj4hrTSeyDv_adLas8l55uobIO8E1SDa8E4MDdDyIuKBa3BsgTJSChcd5zqPS2Iwmtk/w556-h1144/1620880649732794-0.png" width="556" /></a></div><div></div><div><br /></div><div>Tämä sai ajattelemaan, että entäs jos mökki tosiaan vaihtaa omistajaa! Mihin minä sitten menen rantasaunomaan? Missä minä sitten puuhastan villiä remppailua, kun ei sitä kaupungissakaan saa ok-talossa tehdä. Missä uin saunan kera ennen pakkasia?!</div><div><br /></div><div>Perhana!</div><div><br /></div><div>Voinhan sitä aina ostaa uuden mökin mistä vaan, mutta nyt ei kannata, kun hinnat ovat pilvissä koronan vuoksi.</div><div><br /></div><div>On tämäkin.</div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-63758725744104248282021-04-14T07:17:00.000+03:002021-04-14T07:17:11.951+03:00Hädässä ystävä tunnetaanLuovuin yhdestä ystävänä pitämästäni ihmisestä siksi, etten enää vain yksinkertaisesti jaksa hänen kaltaistaan ihmistä lähelläni. Jos kesken asian kääntää sanatta selkänsä ja häviää olemattomuuteen, tulkitsen sen viaksi itsessäni. Äitini tekee samaa, kun ei jaksa hoitaa velvollisuuksiaan. En hyväksy tällaista käytöstä enää keneltäkään. Ja mieli on ihanan avoin ja vapaa asian suhteen! Ei riitaa eikä kaunaa, vain lämmin tunne mennyttä ja nykyistä kohtaan.<div><div><br /></div><div>Ystävyyttähän olen pohtinut täälläkin paljon, sen olemassaoloa ja mitä ystävyys on. Olen kokenut ettei minulla ole ystäviä, sillä en saa koskaan yhtä paljon, kuin ammennan. Tähän ei tarvitse etsiä syyllistä, sillä en ole ystävättömyydestä kärsinyt. Pohjimmiltaan kun en kuitenkaan luota kehenkään.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ5TqOt-BkM2obJzSloFPVjXWCzuEUJ1hq4gg&usqp=CAU" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="183" data-original-width="275" height="266" src="https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQ5TqOt-BkM2obJzSloFPVjXWCzuEUJ1hq4gg&usqp=CAU" width="400" /></a></div><div><br /></div><div>Mutta eilen klo 14.19 sain itkuisen viestin, jossa ihminen kertoi kumppaninsa joutuneen yöllä ambulanssilla sairaalaan. Jäin tätä pohtimaan.</div><div><br /></div><div>Hädässä ihmisellä on tapa ja tarve kertoa sattuneesta heti kaikille. Analyytikkona laskelmoin, että viimeisten joukossa olen asiasta kuullut, kun kohtaus on sattunut keskiyöllä. Mutta, olen silti kuullut asiasta häneltä itseltään seuraavana päivänä ja ennen illan unettomuutta. Kai tätä voi nyt sitten ystävyydeksi kutsua.</div></div><div><br /></div><div>Onko ihmisellä kaksi kättä siksi, että toisella saa yhden oven kiinni, ja samalla toisen auki. Ja halaaminenkin on kaksin käsin mukavampaa. Ja hurratus!</div><div><br /></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-23579152472596078702021-03-29T20:42:00.002+03:002021-03-29T20:46:15.811+03:00Kirje Äidille ja Isälle<p><br /></p><p>Rakkaat Äiti ja Isä</p>Kiitos siitä, että olen saanut kauttanne alun elämään. Olen pahoillani siitä, jos se ei ole miellyttänyt toista tai molempia, tavalla tai toisella. Yritin kyllä kaikkeni, kunnes ymmärsin, ettei se ole elämäntehtäväni.<div><br /></div><div>Olen tätä kirjoittaessani 39 vuotta, 5 kuukautta ja 9 päivää vanha. Elämääni mahtuu paljon kaikenlaista ja olen siitä kiitollinen. Suurta osaa en enää edes muista, osittain siksi että ne eivät ole sisältäneet paljoa tunnetta, osaa siksi etten halua muistaa niitä, ja osaa siksi että elämäni suojelee minua unohtamalla ne. Suurin osa elämästäni on kuitenkin kulunut syyllisyyden, huonon omantunnon ja velvollisuuksien toteuttamisen parissa. Luulin pitkään, että rakkaiden vanhempieni pahoinvointi oli minun syyni. </div><div><br /></div><div>Vastakohdaksi olen halunnut paljon omaa ja myös saanut. Niihinkin lukeutuu hittejä ja huteja. Onneksi elämä on opettanut nöyräksi ja mummo häpeämään. Osaan nauraakin. Paljon. Ja niin kuuluvasti, että mieheni häpeää sitä. Voi ressukkaa. Toivoisin että joskus vielä hän ymmärtäisi häpeänsä taakse, kuinka paljon hyvää äänekkäässä, iloisessa ja hersyvässä nauramisessa on. Kuinka paljon se on minua auttanut elämässäni. Minun oma, aito, rakas nauruni.</div><div><br /></div><div>Huomattehan. Olen teistä erillinen, yksilöllinen ja itsenäinen ihminen. Te ette muutu minusta pahemmaksi enkä minä teistä. Meillä kaikilla kolmella on oikeus omiin mielipiteisiin ja oikeus kertoa ne ääneen. Kun te kerrotte mielipiteenne totena, pitäen minun mielipidettäni vääränä, tekisi mieli kuristaa teidän siksi, että te kuristatte mielipiteellänne minut. Olen pahoillani jos loukkaan teitä suorilla sanoillani, mutta minä olen vastuussa sanoistani ja teoistani, en siitä, kuinka te tulkitsette ne. Juuri siksi olen oppinut puhumaan suoraan, ettei jäisi epäselvyyksiä ja kysymään suoraan, jos on jäänyt jokin ymmärtämättä. Anteeksi. Anteeksi etten ole hiljainen ja kaiken hyväksyvä, se olisi kannaltanne helpompi, mutta en kertakaikkisesti kykene olemaan sellainen ihminen.</div><div><br /></div><div>Olen saanut kolme kaunista lasta joista yksi kulkee jo omaa taivaltaan. Yksi näistä on teille muita tärkeämpi. Minulle kaikki ovat erilaisia, erillisiä ja yhtä aikaa samanarvoisia. Yhtä rakkaita. Minun kasvatukseni ei ole ollut samanlainen kuin kummankaan teidän, mutta minä kasvatan osittain samalla tavalla lapseni, kuin te olette kasvattaneet minut. Onneksi olen kuitenkin hyvin huolehtivainen, liiankin. Ehkä jopa haitallisuuteen asti. Minä en ole lahjonut lapsiani, enkä sallinut sitä muiltakaan. Olen kokenut sen epärehellisesti ja kyseenalaiseksi. En myöskään ole hyljännyt lapsiani omien halujeni vuoksi. Anteeksi jos kasvatustapani eivät miellytä teitä, mutta sallittehan minun tehdä itse omat virheeni itse omassa elämässäni, ja kasvattavan lapseni parhaakseni näkemälläni tavalla. Teidän aikanne meni jo. Lasteni kautta ette voi korjata tekemiänne virheitä.</div><div><br /></div><div>Tietäisitte tämän, jos olisitte myötäeläneet vierelläni. Olette kuitenkin valinneet seurata omia luulojanne ja eläneet sen varassa. Yritän kunnioittaa päätöksiänne, vaikka olenkin siinä vahvasti eri mieltä. Olemme eläneet yhdessä isän kanssa 2 vuotta ja äidin kanssa 18 vuotta. Emme ole eläneet päivääkään yhdessä minun perheeni kanssa. Te ette siis mitenkään voi tietää millaista minun ja perheeni elämä on. Voitte vain kuvitella mielikuvituksenne ja kuulemanne perusteella.</div><div><br /></div><div><div>Olisitte siis halutessanne voineet tutustua minuun 14405 päivää. Ette ole kuitenkaan valinneet tätä mahdollisuutta, eikä se ehkä ole tarkoituksenmukaistakaan. Laulussakin sanotaan että lapset ovat lainaa vain. Koin oikeaksi lentää pesästä 18-vuotiaana, ja olen kiitollinen että sain asua äitini kotia siihen saakka. Ja kiitos isä että sain piipahtaa luonasi muutamana viikonloppuna, mutta olisi ollut kiva, jos sinäkin olisit viihtynyt silloin siellä, luonani. Tulin luoksesi sinun takiasi. En sinun kotisi.</div><div><br /></div><div>Minä en ole ollut vaiti häpeällisistä asioista, koska koen, etten ole virheetön. Minun mielestäni täydelliseen elämään kuuluu virheitä, jotta tunnistaisi oikean väärästä. Onneksi olen nyt saanut kertoa teille sydämeni puhtaaksi ennen kuin teistä aika jättää, kertoa kuinka kiitollinen olen teille kaikesta ja kuinka paljon teitä rakastankaan. Lapsi on aina vanhemmilleen lojaali. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.vastavalo.net/albums/userpics/10119/normal_touch.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="571" data-original-width="800" height="456" src="https://www.vastavalo.net/albums/userpics/10119/normal_touch.jpg" width="640" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div>Lupaan huolehtia teidän taivasmatkastanne kauneimmalla näkemälläni tavalla ja lupaan että saatte pysyä haudoissannekin etäällä ja etäisinä toisistanne. Lupaan että en tule koskaan antamaan teidän lukea tätä kirjettä, etten jälleen loukkaisi teitä vain kertomalla mille minusta tuntuu. Mutta haluaisin kertoa sinulle isä, että minusta tuntuu edelleen pahalle kun en kelvannut sinulle hiukset auki ja sinä kiusasit minua ylipainostani aivan kuten kaikki muutkin. Tiedän että et kehdannut olla kanssani kun olin ylipainoinen, kuulin sen kun sanoit sen äidilleni, kysyen häneltä miksi hän syöttää minut sen näköiseksi. Rakas äiti, ei karkilla lahjomalla rakkautta osteta ja huonoa omaatuntoa puhdisteta. Sinä karkailit illanviettoon ja jätit minut yksin kotiin ala-asteikäisenä. Minä tiedän sen, koska minä heräilin öisin. Minusta oli myös kovin ahdistavaa kun löit minua ja kun tumppasin tupakkasi ja suljin puhelimen luurin sinun sammuttua lattialle. Mutta ei hätää! Tein sen niin monta kertaa, ettei se enää lopuksi tuntunut millekään.</div><div><br /></div><div>Rakkaat isä ja äiti. Te teette kuten parhaaksi näette. Minäkin haluaisin tehdä niin, mutta en valitettavasti uskalla. En vielä. Te ette ehkä ole enää näkemässä kun rohkaistun tarpeeksi, mutta toivon puolestanne, että minäkin osaan sitten nauttia siitä. Että minäkin koen olevani voittaja, en teidän takianne, vaan itseni.</div><div><br /></div><div>Kaunis kiitos teille kaikesta tähänastisesta ja toivottavasti olette nähneet kaikki ne tähtien pilkahdukset taivaalla, ne ovat olleet terveiseni teille. Hiljaiset toiveet siitä, että vielä joskus kaikki olisi hyvin. Minä niin kovin olisin halunnut olla teille mieliksi, mutta enemmän minä haluan olla omanlaiseni, tällainen kuin olen.</div><div><br /></div><div><br /></div><div>Rakkaudella,</div><div><br /></div><div>Tyttärenne</div><div><br /></div></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-86360266418679538612021-03-09T07:40:00.003+02:002021-03-09T07:40:42.261+02:00Hanki elämä hullu akka!<p>No niin! Olenhan jälleen laistanut koko blogistanian!</p><p>Syyksi kerron edellisestä postauksesta inspiroituneena, uuden elämän hankkimisen suunnittelun laskelmineen! Kyllä. Suuret suunnitelmat johtavat tällä polulla uudelle paikkakunnalle, perustamaan keskisuuren yrityksen täysin uudella alalla, asumaan puolivuotta matkailuvaunussa ja kurittamaan stereotypista lapsiperhearkea. Sitä mitä haluaisin. Enhän voi olla varma, kun en ole koskaan kokeillut. Unelma se on ollut pitkään. Ja ei, ei tapahdu ainakaan seuraavaan vuoteen.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://i.pinimg.com/originals/e6/30/f5/e630f5c8b0b31274e600c7cdb6a3eb49.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="800" height="400" src="https://i.pinimg.com/originals/e6/30/f5/e630f5c8b0b31274e600c7cdb6a3eb49.png" width="400" /></a></div><p></p>Joka ikinen kerta kun laskelmista nostan pääni ja totean pelon peittävän suunnitelmani alleen, huudan itselleni peilin edessä; "<i>-HANKI ELÄMÄ HULLU AKKA!". </i>On vaikeaa irroittautua sekä ajatuksissa että käytännössä perheestään, varsinkin kun on elänyt 17 vuotta äidin määräysvallan alla ja viimeiset 23 vuotta valitulle perheelleen.<div><br /></div><div>Tiedän kuitenkin, että tämä kortti on jollain tavalla elämässä kokeiltava, meni syteen tai saveen. Haluaisin kantaa siitä täysin yksin syyn, etten satuttaisi muita. Se on tosin mahdotonta, ellei perheeni ensin ilmoita minulle ottavansa minusta totaalisen eron. Kipeä päätös ei aina tarkoita, että se olisi väärä.</div><div><br /></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-27861866317799789522021-02-24T07:59:00.000+02:002021-02-24T07:59:43.630+02:00Siivoa eletty elämäsi kirpputorille (..ja unelmoi)<p>Varasin kirpputorin.</p><p>Aikomus on siivota vanha elämä nurkista pois. Siis tämä, johon juuri nyt olen (taas) kyllästynyt. Tämä on kuin lasten autorata, musta, soikea rata jota pitkin ajaa kaksi autoa tuhatta ja sataa. Kun lentää vauhdissa radalta pois, nostetaan se takaisin, ja taas talla pohjaan samaan suuntaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://i0.wp.com/costablancasuomiseura.es/wp-content/uploads/2019/01/kirpputori.png?fit=834%2C486&ssl=1" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><img border="0" data-original-height="466" data-original-width="800" height="374" src="https://i0.wp.com/costablancasuomiseura.es/wp-content/uploads/2019/01/kirpputori.png?fit=834%2C486&ssl=1" width="640" /></a><a href="https://i0.wp.com/costablancasuomiseura.es/wp-content/uploads/2019/01/kirpputori.png?fit=834%2C486&ssl=1" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><br /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kyllä minä teen paljon asioita muutoksen eteen, mutta nyt ongelma on itsestä riippumattomissa syissä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Korona, perkele.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Työt, perkele.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mies, perkele.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Minä, perkele.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">...</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Nyt keksin mikä se tällä kertaa onnelliseksi tekevä asia on. Minä haluan laskettelulomalle lappiin reiluksi viikoksi. Suunnittelin sitä jo, mutta peruin ajatuksen jo hotellikyselyihin, koska koronan takia ainakaan Ylläksellä ei ollut peruutusoikeutta. Eli varausmaksua ei palauteta, ja joutuu maksamaan nopeanperujansakonkin, jos joutuu karanteeniin. Hyvin todennäköistä on, ettei lomaa karanteenin takia peruta, vaan mennään lomalle, koska "ei olla kipeitä" ja valtiohan maksaa karanteeniin joutuneelle täyden tuen karenssitta 14 vuorokautta.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Maksan itseni kipeäksi YEL:ä, joten saisin minäkin hyvän karenssikorvauksen, en siis ole katkera. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mutta en voi lähteä lomallekaan, kun en halua sieltä koronaa!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Työt tietysti sotkee, enhän voi jättää töitä tekemättä. Olen tottunut tiettyyn elintasoon, ja koska se on turvallinen, pitää siitä mielellään kiinnikin. Kaikki pitää suunnitella työt edellä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ehkä alan olla myös kyllästynyt nykyiseen työhöni. Katsoinkin jo (salaa) opiskelupaikkoja, mutta olen yhteiskunnalle tuottamaton opiskelija, koska voisin opiskella vaikka kuinka monta alaa, mutta en halua tehdä niitä töitä!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">...</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Yksi unelma minulla kyllä töihinkin liittyen on.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><blockquote style="border: none; margin: 0 0 0 40px; padding: 0px;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Tai no kaksi.</div></blockquote><p><br /></p><p>Toinen on leirintäalueyrittäjä ja siihen en kuitenkaan todennäköisesti lähde, sillä siinä ollaan niin paikkaan sidotussa aviossa työn kanssa, etten nyt halua sitäkään. </p><p>Mutta! Ihana mutta!</p><p>Kerron tarinan;</p><p><br /></p><p>Aloitin yrittäjänä nykyisessä työssäni 9 vuotta sitten.</p><p>Minulle tuli asiakkaaksi kaksi tyttöstä ja he kertoivat, että 18-vuotis synttäreiden kunniaksi he lähtevät lappiin sesonkityöntekijöiksi, siis hissitytöiksi. He puhkuivat intoa ja kertoivat kimppa-asumisesta muiden työntekijöiden kanssa. Olivat saaneet päähänpiston sekä työn ihan juuri vast´ikään, ja miettimisaikaa ei ollut ollut paria viikkoa enempää.</p><p>Tämä tarina on elänyt mielessäni kaikki nämä 9 vuotta, ja se on juuri sitä, mitä luulen, että olisin itsekin tehnyt, ellen olisi saanut (!) lapsena miestä ja lapsia. <span style="font-size: x-small;">Sain itse valita, onneksi.</span></p><p>Olen projektityöntekijä. Tämä tarina elää unelmanani edelleen, en saa sitä pestyä päästäni pois. En näe mitään estettä, ettenkö voisi keski-ikäisenä aikuisena, äitinä ja vaimona, lähteä yksin pohjoiseen puoleksi vuodeksi kausitöihin.</p><p>Tai no.</p><p>Unelmani ylitse kävelee,</p><p><i>Pelko.</i></p>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-55571071103495586132021-02-22T16:40:00.004+02:002021-02-22T16:40:19.945+02:00Pelko vs. halu<i>"Liian monet keskittyvät asioihin joita he pelkäävät, eivätkä siihen mitä haluavat."</i><br /><br /><br />Kuinka usein olenkaan ehtinyt kulkea pelon perässä, vaikka halu olisi kuljettanut toisaalle.<br /><br />Ihan liian monta kertaa!<br /><br />Harmittaa!<br /><br /><a href="https://www.vastavalo.net/albums/userpics/11822/normal_tienhaara_a.jpg"><img border="0" height="427" src="https://www.vastavalo.net/albums/userpics/11822/normal_tienhaara_a.jpg" width="640" /></a><br /><br /><br />Tämä ajatus piinaa ajoittain.<br /><br />Ihan hassua, koska joka päivä on uusi päivä ja täten uuden alku. Ajattelen että jotenkin olen menettänyt jotain, vaikka voisin joka päivä tehdä sen, minkä koen pelolle menettäneeni.<br /><br />Enkä kuitenkaan mitään tee.<br /><br />...<br /><br />Se, että on tyytymätön elämäänsä, viittaa vahvasti siihen, ettei se pidä sisällään niitä ominaisuuksia, mitä elämältään haluaisi. Ja se taas on täysin eläjästä itsestään kiinni.<br /><br />Juuri nyt tuntuu sille, että tukehdun elämässäni tuhkaan. Harmaaseen, haisevaan, pölyävään jätteeseen. Voisin kuitenkin olla itse se tuuli, joka puhaltaisi tuhkan pois.<br /><br /><br />Elämäni esteet.<br /><br />Korona. Ehkä ensimmäistä kertaa sen takia ketuttaa. Vähän. Mutta sen takia en uskalla elää täysillä.<div><br /></div><div>Työt. Alku vuosi ollut vähemmän töitä, ja olen pelännyt talouden puolesta. Toivoin lisää töitä. Tämä viikko on täysi ja ahdistaa. Toivoisin vähemmän töitä. Sairasta.</div><div><br /></div><div>Lapset. Ihania. Mutta ajoittain olen vain niin perkeleen kyllästynyt hoitamaan äitini lapsenlapsia.<br /><br /></div><div>Parisuhde. Eieieieieiei-mieheni. Ihan hieno mies, mutta olla vähemmän ärsyttävä silloin kun on ärsyttävä.</div><div><br /></div><div>Mikä parisuhde? </div><div><br /></div><div>...</div><div><br /></div><div><i>"Kun minä muutun. Kaikki muuttuu."</i></div><div><i><br /></i></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-46180890582185023832021-02-15T07:51:00.001+02:002021-02-15T07:51:55.917+02:00Ystävänpäivä on jokapäivä!<p>Päivä, joka saa minut jotenkin ahdistuneeksi. Ystävänpäivä. Miksi kaikelle pitää olla oma päivänsä ja eikö ystävänpäivä ole ihan joka päivä?!</p><p>Se, kuka haluaa juhlia diabetespäivää, röntgenpäivää, psoriasis- ja änkytyspäivää tai kansainvälistä tilastopäivää, on varmasti kovin onnellinen, että näillekin on oma nimetty päivä. Jos ne ovat tärkeitä aiheita, niin eikö nekin ole jokapäivä-päiviä?! Jos niistä taas ei piittaa, niin mikään edellämainituista ei voi olla vain yksi päivä vuodessa, jolloin niitä joutuisi "juhlimaan". Änkyttäjä uskaltaisi avata vain änkyttäjänpäivänä suunsa, tietäen, että tänään ominaisuudesta tiedotetaan jossain ja kenenkään ei tarvitse hävetä?.. </p><p>En ymmärrä! Kalenteripainajilla on tietysti monipuolisempi työ. Ei kun, tekoäly ja koneethan ne kalenteritkin painaa.</p><p>Ystävänpäivään. Ilokseni voin todeta, että nyt tiedän mitä ystävyys on, ja mitä se ei ole. <a href="https://mentaalimatkaaja.blogspot.com/2020/03/en-tieda-mita-on-ystavyys.html" target="_blank">Tästähän olenkin jo kirjoittanut aiemmin</a>. </p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Yst%C3%A4vyys" target="_blank">Wikipedian määre ystävyydelle</a> kuuluu seuraavasti:<br /><br /></p><blockquote><p><i>Ystävyys on kahden ihmisen välinen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmissuhde">ihmissuhde</a>, joka on tuttavuutta läheisempi mutta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Seurustelusuhde">seurustelusuhdetta</a> etäisempi. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.</i></p></blockquote><p> </p><p>Tämän määreen mukaan minulla on ystäviä. Mutta ongelma olen minä ja minun tapani ajatella. Minun itseni takia minulla ei ole ystäviä. Ja selitys tälle on hyvin yksinkertainen. Minä en koe saavani ystävyyssuhteissa tasa-arvoa. Vika ei siis ole ystävässä, vaan minussa. Tapani rakastaa ja huolehtia ja jakaa on niin ylitsepursuava, ettei siihen kaikki pysty. Siksi siis koen, ettei minulla ole ystäviä, koska en koe saavani koskaan keneltäkään yhtä antaumuksellista yhdessäoloa. Tai satsausta siihen ystävyyteen. Tiedän, että olen hurjan tykätty, suosittu ja hehkutettu persoona, mutta minun kehuminen, ihannointi tai seuraan hakeutuminen ei ole sama asia kuin se mitä odotan ystävyydeltä.</p><p>Nyt liki vuoden tätä aihetta pureskelleena, olen kuitenkin asian kanssa sinut ja onnellinen, että ainakin minun omatuntoni on puhdas ystävinä pitämien ihmisten osalta, me kaikki kun kuitenkin olemme yksilöitä, emmekä taivu samaan joustoon fyysisesti ja/tai psyykkisesti.</p><p>Ja sitten Te, Arvon Ystäväni blogistaniasta. Ette mahda ymmärtääkään kuinka perheen tavoin rakkaita (etä)läheisiä voittekaan jollekin olla. Ihminen, jota ei ole koskaan nähnyt, tai edes ääntä kuullut, voi olla jollekin tärkeä ja läheinen. Tähän johtaa samaistuminen. Yhteenkuuluvuuden tunne. Vaatii siis sen, että ajatuksia on pitänyt tulkita pidemmän aikaa, ajatuksella. Ja olen kovin onnellinen, että minulla on Teidät. 1,5kk blogitauko kiireen vuoksi ja palasin, vain koska oli ikävä. Ikävä Teitä! Joten sydämellinen, pehmeän, lämpöisen ja pitkän halauksen mittainen kiitos. Teiltä en odota mitään muuta, kuin että pysytte sellaisina kuin olette, ja julkaisette omannäköistä materiaalia jatkossakin 💝</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://i.pinimg.com/originals/3f/64/b2/3f64b249072f284734f21b9c7ca59a44.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="420" data-original-width="800" height="336" src="https://i.pinimg.com/originals/3f/64/b2/3f64b249072f284734f21b9c7ca59a44.jpg" width="640" /></a></div><br /><p><br /></p>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-35586763002198295802021-02-08T07:59:00.000+02:002021-02-08T18:14:45.937+02:00Voihan fåk!<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdXxTsf0MmR9NmKUW6Bw1Z7eUvypydfhOwBBO0UjcAigpLSySnO5Qj43zEbDDXdQWuNdRJ-mwaYpSB7VlWttKf_oLdr5azmCwlo7G2VCePkb1H5anu9bWiL6CZ5dyqmtdSG49SagPNM90/s1600/1612759642129516-0.png" style="clear: left; display: inline; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="293" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdXxTsf0MmR9NmKUW6Bw1Z7eUvypydfhOwBBO0UjcAigpLSySnO5Qj43zEbDDXdQWuNdRJ-mwaYpSB7VlWttKf_oLdr5azmCwlo7G2VCePkb1H5anu9bWiL6CZ5dyqmtdSG49SagPNM90/w320-h293/1612759642129516-0.png" width="320"></a>Ajattelitko jotain sopimattomampaa? Ehei! Tarkoitan tietenkin näitä uusia ruotsalaisia laskettelulasejani.<br>Sopivat minulle kuin nenä päähän, nimensäkin puolesta. Tämä herttainen, todennäköisesti tarkoituksella väärinkirjoitettu brändinimi fåk, on jotenkin naiivilla tavalla peruspositiiviseen ja ylitsepursuavaan ilooni sopiva. Sumu, eng. fog ja sitten on FÅK. Ruotsiksi sumu dimma tai mist, sieltä brändin juuret eivät (mielestäni) voi lähteä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKI8L9wopQqoDgpA9vldVIPKwl1CLBn15cih01JJw5T_s0hq3ZQQ44vUyv5zsh_Y50MnH9hGVRyFp6Xajlx_ETds6RKmZnDW_qT9hRJ4QigvASLNars9kz7CQ_7a6ABN2wIkdBYYkitKE/s1600/1612759625530017-1.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKI8L9wopQqoDgpA9vldVIPKwl1CLBn15cih01JJw5T_s0hq3ZQQ44vUyv5zsh_Y50MnH9hGVRyFp6Xajlx_ETds6RKmZnDW_qT9hRJ4QigvASLNars9kz7CQ_7a6ABN2wIkdBYYkitKE/w640-h480/1612759625530017-1.png" width="640"><br></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br></div>Rinteessä on oltu viikottain ja seurattu onnellisena 55-vuotiaan ystävättären oppiessa uusia taitoja; laskettelun ihmettä ja itsetunnon kehitystä. Upeaa! Kyllä laskettelu on monipuolinen laji! Tämä rakas 156 senttinen hukkapätkäni kasvaa kohta kaksimetriseksi jässikäksi! Jostain syystä nautin, kun hänen rinneinnostustaan ihmetellään ystäväpiirissä, että miksi tuon ikäinen rinteeseen.. Laskettelu ei ole rasistinen laji. Mäkeen vaan!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fHKWHpTvcjBKeXlvFJVGk_tERAPyPYmdcBfwOy8ncyPxFaQfVcPivfmdbhB1XnYNqse-WeO0VrTbBAofMnkpjAKSSKaggUepFoOCvcUVsBYKPw6fY0SM7vvPsA5k0BEYwGYIgTOEt84/s1600/1612759609594027-2.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="768" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fHKWHpTvcjBKeXlvFJVGk_tERAPyPYmdcBfwOy8ncyPxFaQfVcPivfmdbhB1XnYNqse-WeO0VrTbBAofMnkpjAKSSKaggUepFoOCvcUVsBYKPw6fY0SM7vvPsA5k0BEYwGYIgTOEt84/w576-h768/1612759609594027-2.png" width="576">
</a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Kovasti olemme suunnitelleet lomaviikkoa suksien kera lappiinkin, mutta jätetään se ensi talveen, koronan takia. En halua mennä sairastuttamaan itseäni, tai läheisiäni sinne. Meillä riittää kuitenkin omasta takaa tänä vuonna lunta ja rinteitä. Harjoittelemme laskettelun kotinurkilla niin hyvin, että voimme lähteä ensi vuonna laskemaan Ylläksen Ylipitkän, Suomen pisimmän rinteen. 3000m. Siis 3km! Se on punainen rinne, melko vaativa siis jo. Aloitelijan on syytä pysytellä alkuun vihreissä, keltaisissa ja sinisissä rinteissä. Kulkevat tässä järjetyksessä taitotasossakin.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrAYCPBu8a8AE7SqOtF-QY5t_8DpB-4pEImAwK1KBjzuX3-2N-1m2GJ3-3dtnQY1q-dowCdifNIUFP902tdMiM1oz25b7En8QSyCd4FXDWFjIFkc_96rIk2666qrNAP7jONUqXJPLTP_A/s1600/1612759591600237-3.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="768" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrAYCPBu8a8AE7SqOtF-QY5t_8DpB-4pEImAwK1KBjzuX3-2N-1m2GJ3-3dtnQY1q-dowCdifNIUFP902tdMiM1oz25b7En8QSyCd4FXDWFjIFkc_96rIk2666qrNAP7jONUqXJPLTP_A/w576-h768/1612759591600237-3.png" width="576">
</a>
</div><div><br></div><div>Mieheni on käyttänyt 11-vuotiasta nuorimmaista harkkarinteessä. Lapsellekin ostin heti alkuunsa omat välineet, tulee edullisemmaksi. Mies olisi eilen lainannut minun välineitä, muttei uskaltanutkaan ettei ne mene hänellä rikki. Niinpä tilasin hänelle omat, ja nyt toivomme, että pääsemme kolmestaan torstaina mäkeen, jokainen omilla välineillään. Eikä haittaa vaikka sataisi jääpuikkoja, fåk it!</div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-6783590730574334112021-01-27T07:53:00.002+02:002021-01-27T07:55:03.375+02:00Uusi vuosi, uusi minä!<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt, ellen ole voinut niitä pitää. Viime vuodelle lupasin olla parempi ihminen, ja se onnistui kyllä. Opin mm. kunnioittamaan itseäni ja olemaan armollisempi itselleni. Töitä ja tavoitteita tein _jälleen_ liikaa, mutta ei kai kukaan riippuvainen voi lopettaa käyttöä seinään. Toiseksi, saamarin korona on takapiruna.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkgCkvdVv1ul7fVUVz6xrFFUHGpmJ2N2UFYjg67JwqVAyOIp0D0g6g06IqSxZaCe9PYgczbF6En8F6Ef54ds6dQ9sksb7mZrnJbG2XfRDtHqH4UUHCGrDucDzKvv7H6JFcwM0_jJKzOHE/s1600/1611722718943224-2.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkgCkvdVv1ul7fVUVz6xrFFUHGpmJ2N2UFYjg67JwqVAyOIp0D0g6g06IqSxZaCe9PYgczbF6En8F6Ef54ds6dQ9sksb7mZrnJbG2XfRDtHqH4UUHCGrDucDzKvv7H6JFcwM0_jJKzOHE/w640-h480/1611722718943224-2.png" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">No mutta! 23.12. leikeltiin sitten yläluomet kolmannen kerran puolentoista vuoden sisään, ja johan oli operaatio! Tavallisilla ompelulangoilla en pysy kasassa edes 24h ja sulavat ompeleet ei sula. Tänään onkin leikanneelle lääkärille jälkitarkastusaika, ja nämä tikit voisi jo poistaa.. Ei se, että yläluomet on olleet valkoisia langanpätkiä täynnä viimeisen kuukauden, vaan se, että koko joulun, siis 12 päivää kestäneen massiivisen tulehduksen ja sokeuden lisäksi silmäni ovat turvonneet juoponpullat ja kipeät sellaiset, niin josko tämä nyt saataisiin päätökseen.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Poistin itse 13. päivänä leikkauksesta koko silmien mittaiset valkoiset ompeleet, kun en jaksanut väitellä tk:n hlökunnan kanssa sulavien poistosta. Hyvin onnistui! Summasummarum, yläripset eivät nyt hankaa silmiä, tosin pysyvistä tuloksista tietää vasta kesällä, kun kaikki ripset ovat uusiutuneet, ja kuinka paljon niitä enää kasvaakaan.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4iQ6B9MHU1hBjtyTe_t05EccInWGSdbf5jSVXFBF3fnFgtqL4DQjs7DPCMEPKM-qCcRHJyVOXXUF271Q8dDf83juKsrKZ2rkvDzl5e8zfpPfpRyyfij9OKDjzgW0ldrIsMK_0BaELR9s/s1600/1611722722906743-1.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4iQ6B9MHU1hBjtyTe_t05EccInWGSdbf5jSVXFBF3fnFgtqL4DQjs7DPCMEPKM-qCcRHJyVOXXUF271Q8dDf83juKsrKZ2rkvDzl5e8zfpPfpRyyfij9OKDjzgW0ldrIsMK_0BaELR9s/w640-h480/1611722722906743-1.png" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br />
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Töitä on ollut tasaisisesti ja riittävästi, mutta korona kyllä näkyy. Ehkä minun kannaltani kuitenkin positiivisesti. Ei tarvitse asua töissä! Olen yrittänyt keksiä niin kivaa oheistoimintaa siviiliin, että se jouduttaisi kotiin, tosin hieman heikohkoin tuloksin. Kesille turha suunnitella mitään, se menee töissä ja pe-su vapailla jossain.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Viime vuodet olen opiskellut italiaa, mutta nyt se on (korona)jäissä. Toissa vuonna ostin täysin noviisina vapaan tyylin kilpasukset, etten voi ainakaan syyttää suksia jos en osaa hiihtää. Olen Helsingin kasvatti, ei lapsuudessani ole hiihdetty, kun ei ollut luntakaan. No, sehän sujui kyllä hienosti heti ensimetreistä, ja takapihaltamme pääsee koko kaupungin kattavalle latuverkostolle, mutta se on niin ahkerassa käytössä, etten halua mennä sinne toisen koronahönkäyksiä hengittelemään. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhagzCrOWXEE96A5NaSXJuZv-O5AXsMHntfzAiC0qoi6sPYvLaOiBGVE0JicmHn_go4qG0pjmMqg3NKBAt2qVXGbf6YeYsYu4Dhol3Lp1Poibd4P_qf7I0YgnLtD61d4ZXOpNS-T1aBNTs/s1600/1611722726683728-0.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhagzCrOWXEE96A5NaSXJuZv-O5AXsMHntfzAiC0qoi6sPYvLaOiBGVE0JicmHn_go4qG0pjmMqg3NKBAt2qVXGbf6YeYsYu4Dhol3Lp1Poibd4P_qf7I0YgnLtD61d4ZXOpNS-T1aBNTs/w640-h480/1611722726683728-0.png" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Viikko sitten keksin, että haluan laskettelaan sitten 27 vuoden! Olen vuodessa nostanut 55-vuotiaan ystäväni jo kahdesti todella pohjalta, ja hänelle ilmoitin että menemme yhdessä. Vastaus oli tietenkin, ettei hän uskalla, kun ei ole koskaan ollut suksilla, mutta ilmoitin vain päättäväisesti pilke silmäkulmassa, etten kysynytkään uskaltaako hän, vaan ilmoitin että _me_ menemme laskettelemaan. Ja niin me tytöt sitten kurvasimme lähimmän laskettelukeskuksen suksivuokraamoon, ja pysyimme mäessä 4,5h kuin liimatut. Laskettelu on näköjään pyöräilyn ohessa laji, jonka taitaa, vaikka välissä olisi vuosikymmeniä. Ja 55-vuotias, heikkokuntoinen ja ylipainoinen oppii kyllä laskettelmaan! Ja voi pojat, kun meillä oli kivaa!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Vuokramonot olivat miestenmallia ja puristivat pohkeista. Koska olen 175cm ja kenkä tässä iässä 41-42, jouduin ottamaan monoista koon 43, että sain pohkeeni kyytiin. Ja tämähän on hirveä virhe jo turvallisuuden kannalta. Ystävälläni 36 kenkäkoosta 39 koon monoon. Huh! Siitä se idea sitten lähti, ja nyt minulla on _omat_ naistenmallin monot! Ja laskettelukypärä. Ja laskettelusukset. Ja laskettelusauvat. Ja laskettelulasit.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Mutta tämä harrastus ei jääkään tähän, vaan tässä on uuden alku! Voin yrittäjänä ottaa arkivapaan, ja kurvailla rinteissä silloin, kun muut ahertaa töissä, laduilla ei toimi sama. Se on AINA täynnä Musteja ja Iivoja. Lapsillekin ostin oman setin, opetan heidätkin laskettelemaan. Tosin heidän toiveesta. Ja miehen.. minun toiveesta 😇</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">p.s. autolla en ole ajanut sitten lumien. Autooni ei saa nastarenkaita, ja 750kg painava (todella kevyt) auto ja kitkarenkaat ovat kuin lumilauta.. Mutta en pelkää enää ajatustakaan ajamisesta, joten kun lumet sulaa, niin radalle vaan! </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">--------------------------------------------</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><b>Muoks;</b> En ole käynyt lukemassa blogeja tässä melkein 2kk:n tauolla, olen ulkona kaikesta kuin lumiukko. Pahoittelut olemassaolemattomuudestani 💓</div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-43719394385382342962020-11-08T07:53:00.000+02:002020-11-08T07:53:15.394+02:00Multitaskaaja, sähköjänis vai supersuorittaja?Olen nyt pohtinut pari viikkoa syytä tämänkertaiseen väsähtämiseeni. Olen kyllä löytänyt syitä, mutta en tiedä ovatko ne punaisen langan päitä ja mistä koko väsyminen ylipäänsä johtuu, onko siihen oikeutta, voinko minäkin väsyä ja onko minulla siihen lupa.<div><blockquote><i>Multitaskaus ei itse asiassa tarkoita monen asian tekemistä yhtäaikaa, vaan nopeaa vaihtamista monen asian välillä. Tämä moneen suuntaan tempoilu väsyttää, koska siinä kuluu glukoosia aivoista. Samaa polttoainetta, jota tarvitaan keskittymiseen, kertoo Quartz.</i><div><i><br /></i></div><div><i><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-se-on-tutkittu-multitaskaus-tyhjentaa-aivojen-energiavarastot/757b89c6-d594-3555-a3d8-8f5b11d89cd8" target="_blank">Talouselämä</a></i></div></blockquote><div><br /></div><div>Syyllistyn varmasti toisinaan multitaskaamaankin, esimerkiksi neuloessani kuuntelen yhtäaikaa äänikirjaa ja selaan välillä kännykällä somea. Mutta uskon, että olen kuitenkin enemmän tekemisestäni nauttiva supersuorittaja. Lomia en ole pitänyt nimeksikään 10 vuoteen. Ja kun olen lomalla, suoritan "siviilitehtäviä".</div><div><br /></div><div>Uteliaana tyyppinä valitsen kyllä melkoisen kummallisiakin töitä ja rakastan haastaa itseäni epämukavuusalueelle. Eilen vaihdoin esimerkiksi autooni polttimot! Perjantainen katsastus meni läpi heittämällä, mutta vasemman lähivalon mies ehti polttaa työmatkallaan samana päivänä. Ajelin katsastusasemalta suoraan "lamppukauppaan", ostin lamput ja lauantaiaamuna aloitin urakan. Sitä kesti tunnin, vaati yhden YouTube-videon ja peilin avuksi, ohjekirjan lisäksi. Nyt on valoa pimeyteen lähi- että kaukovalojen verran ja mies ihmeissään! Hän oli sanaton.</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjEXO6ee-Tx_5llnFIpqO8rceq437jZ-c8xDq5_7i7brpySH2O5VMYHLyvckoQqJ4Rm1kdxDMSitQLRnpb0PxdEwg3f4swql7kUdQh3qqbNUYWtv6PCHRCHVoUqN9wZYDuQy7sB9GQSrM/s1600/1604811616319366-1.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="1041" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjEXO6ee-Tx_5llnFIpqO8rceq437jZ-c8xDq5_7i7brpySH2O5VMYHLyvckoQqJ4Rm1kdxDMSitQLRnpb0PxdEwg3f4swql7kUdQh3qqbNUYWtv6PCHRCHVoUqN9wZYDuQy7sB9GQSrM/w505-h1041/1604811616319366-1.png" width="505" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Ja minä <u><i>ehkä</i></u> koin olevani itsestäni ylpeä, mikä on vatsanpohjaa kutkuttavan kiva asia! Mutta enemmän kuitenkin ajattelen, että "niinhän minun pitikin kyetä se vain tekemään, kuten kaikki muutkin". Toivoa siis on, että minäkin opin olemaan itsestäni ylpeä!</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_3r5L8zIwRsP4bLgOBVuVtCrwqJOVUHJtK14rPEI76HD05CrwJjXs3v4_EJ0fx8L_XzYxt3BQ6q1yFXsMXJepwYYyuKjAftfLh8yY_LLnVQ4gZF8sFTZ6IFzsds2Guvqf4cPGcNK_7VM/s1600/1604811621011639-0.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="1050" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_3r5L8zIwRsP4bLgOBVuVtCrwqJOVUHJtK14rPEI76HD05CrwJjXs3v4_EJ0fx8L_XzYxt3BQ6q1yFXsMXJepwYYyuKjAftfLh8yY_LLnVQ4gZF8sFTZ6IFzsds2Guvqf4cPGcNK_7VM/w509-h1050/1604811621011639-0.png" width="509" />
</a>
</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">NetPostin käyttäjänä kilahti lauantaiaamuna postilaatikkoon kirje yliopistollisesta sairaalasta. Kolmas silmäluomileikkaus tehdään <b>23.12. klo 12.00</b>. Tämä saa minut sanattomaksi! Pitää ihan nielaista.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Onneksi meillä on ollut joulu koristeltua kuusta myöten jo 3 kuukautta, eikä joulu ole minulle päivämäärä, mutta silti. Lapsille tämä oli kova isku. Silmät on leikkauksen jälkeen niin turvoksissa, etten ainakaan kolmeen ensimmäiseen päivään näe kunnolla. Työläisille kirjoitetaan yleensä kahden viikon sairausloma mustelmien takia, mutta minä olen saikuttanut aiemminkin vain viikon. Viikossa turvotus siis laskee, mutta tietää minulle vain makaamista puoli-istuvassa kylmäpussihoidon takia, eikä neuloakaan voi pölyn takia! Yhtään mitään ei voi tehdä! Voi jehna! </div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-91449361083354177552020-11-03T08:19:00.005+02:002020-11-03T08:20:33.180+02:00Minä oon loppu. Slut. The End.En osaa edes aloittaa!<div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.featurepics.com/StockImage/20090329/bandaged-businessman-stock-photo-1132351.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="562" data-original-width="800" height="450" src="https://www.featurepics.com/StockImage/20090329/bandaged-businessman-stock-photo-1132351.jpg" width="640" /></a></div><div><div><br /></div><div>...koronan takia piti tehdä näin yrittäjänä vähän kuin "töitä sisään", ettei (korona)aallot iskisi niin kovin vyön alle. No, maaliskuun 2 viikon hiljaiseloa laskematta ei ole ollut hiljaista, ja kesälläkin sain tehdä ihan hiki hatussa töitä. Maanantaista torstaihin palkkatyössä ja perjantaista sunnuntaihin rakennettiin mökkiä uuteen uskoon. Emme käyneen yhtenäkään viikonloppuna missään reissussa, kuten aiempina kesinä matkailuauton keula kuumana. Eikä reissuun päästä nytkään. Koska *****leen korona.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://previews.123rf.com/images/sergio_ksv/sergio_ksv1011/sergio_ksv101100045/8212694-girl-dressed-as-a-bandaged-mummy.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="533" height="400" src="https://previews.123rf.com/images/sergio_ksv/sergio_ksv1011/sergio_ksv101100045/8212694-girl-dressed-as-a-bandaged-mummy.jpg" width="266" /></a></div><div><br /></div><div>Nyt on laskunmaksun aika ja TAAS ihmettelen miten ollaan tässä pisteessä! Teen jokaikinen kerta saman virheen. Aivan sama mitä teen, teen sen sellaisella intensiteetillä, että lähimaillakaan ei ole kuusia ja männynkäpyjä väistettävänä, kenelläkään! Ja koska en pidä saamattomuudesta, lakaisen usein siksi toistenkin pihat.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://media.gettyimages.com/photos/bandage-wrapped-woman-holding-a-mobile-phone-picture-id841811000?s=612x612" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="407" data-original-width="612" src="https://media.gettyimages.com/photos/bandage-wrapped-woman-holding-a-mobile-phone-picture-id841811000?s=612x612" /></a></div><div><br /></div><div>Idiootti minä!</div><div><br /></div><div>Suorittajana sovitut työt saan kyllä tehtyä, mutta nyt vain täytyy osata sanoa itsekkäästi ei kaikkelle epämukavalle. Yksi näistä on päivämäärään sidottu lapsen toivomus. 11v sai päähänsä, että nyt pitää saada oma hevonen. En luonnollisesti voi kieltäytyä. Isän vuorostaan täytyy rakentaa esteet. Hevosella pitää olla suu auki että saa kuolaimet. Lapsen ihana intensiteetti höyrähdykseensään on yhtä valtaisa kuin itselläkin aina, mutta tämä toive on toteutettava. Ja tämä täytyy toteuttaa öiseen aikaan, ja en todellakaan ole yökukkuja. Hevonen asuu kuulema hänen huoneessaan ja syö kauraryyniä. Onneksi keppihevoset ei kaki. Ehkä.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.featurepics.com/StockImage/20090328/man-in-bandage-with-mug-stock-photo-1131621.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="481" height="400" src="https://www.featurepics.com/StockImage/20090328/man-in-bandage-with-mug-stock-photo-1131621.jpg" width="241" /></a></div><div><br /></div><div>Jos nyt jotain hyvää tästäkin uuvahduksesta pitää löytää, niin onhan se ihan hienoa, että osaa pysähtyä elämässään miettimään mennyttä, ja kuuntelemaan itseään.. toistaakseen saman uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Vaikka nyt mukana taitaakin kulkea espresson ja kaiken muun lisäksi jo hevonenkin. IIIIIIII-HA-NAAAA!!! Eikun -HAAA!</div></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-85105881523432063242020-10-21T08:50:00.001+03:002020-10-21T08:51:30.652+03:00(Tämän hetken) 20 faktaa minusta (ei herkille)Jos en tykkää, en ole olemassa. En kuulu niihin ihmisiin, jotka esittävät yhtään sen enempää, kuin on tarve. Jos en pidä jostain, en ole hänelle olemassa, kuin juuri sen verran kuin on pakko. Ja juuri niin kohteliaasti kuin on tarve, mielummin rippu liikaa, niin ei tule sanomista. <div><br /></div><div>En ole vapaa-ajalla tekemisissä läheisiin tai "kavereihin", mutta olen heille olemassa. Vastaan kun kysytään ja joskus hurjana heittäydyn jopa kommentoimaan somessa omatoimisesti! Raja ylinnä kerrottuun voi olla joskus hiuksenhieno, mutta tämä erotteleekin jyvät akanoista.</div><div><br /></div><div>Pelkoni esiintyy usein kiukkuna. Tunnistan säikähdyksen, mutta reagoin kiukulla, enemmin tai myöhemmin. Adrenaliini ei sovi minulle. Eikä tämän vuoksi sovi ryhmäkilpailulajitkaan. Eikä mitkään muutkaan hormonaaliset jutut. Kiitos hei.</div><div><br /></div><div>Olen kiihkeä ja eloisa puhuja. Se tulkitaan monesti väärin. Tai no, rauhalliset, elottomat ja huonolla itsetunnolla varustetut tulkitsee sen monesti väärin.</div><div><br /></div><div>Osaan tunnustaa ja tunnistaa virheeni. Se hämmentää monia. Sillä on kiva hämmentää monia. Se hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Vain hymyni rikkoo sen.</div><div><br /></div><div><a href="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/eb/Ha_ha_wall_diagram.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="799" height="640" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/e/eb/Ha_ha_wall_diagram.jpg" width="640" /></a></div><div><br /></div><div>Pidän positiivisesta provosoinnista. Provosointia yleisesti ei katsota hyvällä, eikä se ehkä ole järin viisasta koska on olemassa vastapeluri, mutta se on kivaa. Esimerkkinä vaikka juuri yllä kerrottu. Tällä saa nopeasti hiljennettyä toisen kuumenneet tunteet, mikäli hän ei sokeudu yleisesti provosoinnista. Positiivisella provosoinnilla ainakaan itse, en pyri ärsyttämään, vaan nimenomaan toimimaan poiketusta, joka on odottamatonta ja saa provosoituneen huomaamaan itse oman kapeakatseisuutensa. Jos huomaa.. </div><div><br /></div><div>Vihaan yli kaiken luulottelua. Luulo ei ole tiedon väärti (oikein h i t a a s t i ja painokkaasti ta-vut-ta-en sanottuna). Koska en ole täydellinen, syyllistyn itsekin tähän virheeseen. Se aiheuttaa hetkellisen itseinhon. Siitä seuraa läksytys ja opikseen otto, kunnes toistan saman virheen. Luulottelu kertoo enemmän itse luulottelijasta kuin luuloteltavasta. Silti ei uskalleta kysyä suoraan ja suoralla kysymyksellä, tai se ei ole korrektia. Jestas! *JÄÄHY* Ajatuspeli ("teoria-ajattelu") on eri asia kuin luulojen pitäminen faktana.</div><div><br /></div><div>Luomani ensivaikutelma voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Ehkä siksi, koska en luota kehenkään. Se on kuitenkin helppo muuttaa nopeastikin, ja hyväksyä negatiivisesta positiiviseksi.</div><div><br /></div><div>Elän tulevassa. Nyt ja aina. Ärsyttävä piirre! Uskon, että johtuu siitä, etten ole luonut arjestani miellyttävää, mutta en oikein tiedä mikä olisi täydellistä.. Ainiin! Olen täydellisyyden tavoittelija, ja mikään ei koskaan riitä! Sitkun. Odotan omaa elämää, vaikka tässähän se on, senkun eläisi.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://image.citycdn.fi/01/45/85/30/8a50087c0bcec8d7aa2c1e21293e3ec1.jpeg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="423" data-original-width="640" src="https://image.citycdn.fi/01/45/85/30/8a50087c0bcec8d7aa2c1e21293e3ec1.jpeg" /></a></div><div><br /></div><div>Toiset ihmiset ovat yläpuolellani, toiset alapuolellani ja toiset vielä samalla tasanteellakin. Olen ajatellut näin, mutta en näytä tai tuo sitä esille mitenkään. Korkeasti koulutettu lääkäri ei esimerkiksi ole aina yläpuolellani, eikä näin ollen työtön köyhä alapuolellani. Mutta luulen, että kaikki itseaiheutetut yhteiskunnan ongelmat ovat alapuolellani. Myöskin minä, jos alan vaikkapa päihteiden kanssa keskustelemaan tai ylimieliseksi muita kohtaan.</div><div><br /></div><div>Inhoan lunta, voimakasta vesisadetta ja tuulta. Oikeastaan inhoan JA vihaan. Siksi muutan vielä joskus etelään. Märkä ja pimeä pitää talven olla - ei luminen! En tykkää myöskään todella kuumasta ja aurinkoisesta. Ehkä kaksi ääripäätä eivät tähän ääripäähän yksinkertaisesti sovi.</div><div><br /></div><div>Rakastan AHAA!-elämyksiä. Se näkyy myös siinä hetkessä.</div><div><br /></div><div>Rakastan museioita, enkä kyllästy ihmettelemään, kuinka "ennen wanhaan" on selvitty edes hengissä. En ole kova valittamaan, suorittaja kun olen. Mutta kyllä menneiden vuosien elämä on ollut julmaa.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn%3AANd9GcRP9qPlquyHKD-AR1IewRGAm8eJ8bwzS14Y4f7hZhy6OGUz-iOM4OY0MNWDFo6yMSYm0d30pSjcl6aqEafVvhN94vFhYlHp5pn235p1OMA&usqp=CAU&ec=45714081" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="188" data-original-width="250" height="301" src="https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn%3AANd9GcRP9qPlquyHKD-AR1IewRGAm8eJ8bwzS14Y4f7hZhy6OGUz-iOM4OY0MNWDFo6yMSYm0d30pSjcl6aqEafVvhN94vFhYlHp5pn235p1OMA&usqp=CAU&ec=45714081" width="400" /></a></div><div><br /></div><div>Olen ideanikkari ja "keksijä". Kiitos mielikuvituksen.</div><div><br /></div><div>Olen todella hyvä kannustamaan sellaiseen, joka ei kuulu vastapelurin mukavuusalueelle. Itse taas lämpenen tällaiselle hyvin harvoin ja hitaasti. Ehkä siksi, että tiedän rajani niin hyvin. Jos en fyysisesti pysty, niin voin opetella, mutta siihen taas ei ole aikaa.</div><div><br /></div><div>Siirrän halullani vaikka vuoria. Ei ole sellaista asiaa olemassa, jota en olisi tehnyt/saanut niin halutessani. Tiedän, että meidän jokaisen kohdalla se on niin. Mutta, me kaikki emme halua yhtä paljon, eikä kaikki siksi ole valmiita tekemään tarpeeksi työtä halunsa eteen.</div><div><br /></div><div>Kipu ja pelko saa minutkin kiemurtelemaan. Ja itkemään. Mutta jälkimmäinen on aina voitettavissa. Kipykynnykseni on korkea ja melko paljon hallittavissani, mutta tiedän, että on olemassa kipu, joka saa minutkin tuntemaan elämän rajallisuuden ja pienuuteni. Kunnioitan.</div><div><br /></div><div>Olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta jo paljon, ja sellaista jota ei kenellekään toivoisi tapahtuvan. Olen jo lapsena opetellut kääntämään "kaiken" positiviiseksi ja opiksi. Tämän vuoksi uskon, etten muutu vanhempana valittavaksi, katkeraksi ja huomionhakuiseksi akaksi. Pitää vain muistaa kuljettaa mukanani tätä elämänpeiliä ja katsoa siihen enemmän kuin tavallisiin peileihin ja ikkunaruutuihin.</div><div><br /></div><div>Kunnioitan vanhempia. Mummo opetti. Ensin syö aikuiset, sitten vasta syö lapset, - kahvipöydässä. Kun jaksoi odottaa ja kunnioittaa, sai syödä pöydän tyhjäksi.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn%3AANd9GcRT1x8q4-PEHwUeVkCsXatBIb9Bo2yPYAbSUA&usqp=CAU" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="178" data-original-width="283" height="348" src="https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn%3AANd9GcRT1x8q4-PEHwUeVkCsXatBIb9Bo2yPYAbSUA&usqp=CAU" width="553" /></a></div><div><br /></div><div>Ulkonäölliset seikat joita kauneudeksi nimitetään, ovat nekin näkemykseni mukaan kovin valtaajattelusta poikkeavia. Ajattelen kyllä kauneutta, mutta sitä on niin monenlaista. En voi sietää kiillotetusta ja virheettömänä pidetystä kauneudesta, koska se piilottaa kaiken sen kauneuden mitä alla on ja mikä on omalaatuista.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://www.juvi.fi/kokovartalopeili_musta.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="264" src="http://www.juvi.fi/kokovartalopeili_musta.jpg" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div>Minkä näköisenä sinä näet minut? En ole koskaan julkaissut itsestäni kuvaa, mutta rakastamaani AHAA!-elämystä ajatellen olisi mielenkiintoista kuulla, minkä näköisenä minut näin anonyyminä nähdään. Kuvaile siis, mitä seinällä roikkuva kokovartalopeili näyttäisi seisoessani sen edessä. Unohda nyt kaikki sisäinen kauneus, tuijota vain ulkonäköä! Työ- ja asuinpaikkakin olisi mukava kuulla. Saatan ehkä sanallisesti innostua korjaamaan räikeimpiä muotoja.</div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-24745715169202762132020-10-17T07:14:00.006+03:002020-10-17T18:16:19.362+03:00Omallalomalla<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhyn0r4hD9hHiEKYh5EtOoxDA73xGWT-tPfAAe9qWKCk0JAp7bWdHwj_3QzYzEMVtAFn9uuweGTgsHc7mc6uGoeeukg2I4yGztPM1Se-lFlTs1OtVFC4_D2KYmBxkwetUNriBQBiO2jzs/s1600/1602905107152135-0.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhyn0r4hD9hHiEKYh5EtOoxDA73xGWT-tPfAAe9qWKCk0JAp7bWdHwj_3QzYzEMVtAFn9uuweGTgsHc7mc6uGoeeukg2I4yGztPM1Se-lFlTs1OtVFC4_D2KYmBxkwetUNriBQBiO2jzs/s1600/1602905107152135-0.png" width="400" /></a><div style="text-align: left;">Keskiviikkona aamutuimaan kävin jo kahteen kertaan vuoden sisään leikattujen yläluomien kanssa silmäpolilla, leikkauksiin (yksityisellä) päätyneiden silmäoireiden vuoksi. Ylimääräiset luomikurtut on kyllä poissa ja katse avara, mutta vaivat on ja pysyy. Niinpä joudun kolmannen kerran puukon alle luomineni, tällä kertaa julkisella ja hieman erilaisella operaatiolla. Sekään ei välttämättä poista ongelmia, mutta sillä aloitetaan.</div><div style="text-align: left;"><br /></div><div style="text-align: left;">Siitä lähtien olenkin ollut syyslomalla lasten kanssa. Koronan ja miehen lomattomuuden takia ei käydä missään, mutta minä en olisi jaksanutkaan. En ole jaksanut oikeastaan tehdä edes ruokaa. Olen puuhaillut vain ja ainoastaan kivoja asioita, sellaisia joita on tehnyt mieli tehdä juuri kulloisellakin hetkellä, ilman velvollisuutta. Ei oikein tunnut riittävän nämä 5 päivää toipumiseen, mutta ei auta nyt itku lomalla.</div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiowh8isNYWHSNR8GgQBB9gPUqnnQ0NPpsiYPVobHDf6CUOWxmMcZQSRPtXNYFwWzA3SMh3UnmKy_BfgrrSvGdVCBS8QZKj26EdKEc8kJcxZhVlzULhsQfhBEO-Ib3rVTZ_NA66K1iMHBI/s1600/1602905053087932-2.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiowh8isNYWHSNR8GgQBB9gPUqnnQ0NPpsiYPVobHDf6CUOWxmMcZQSRPtXNYFwWzA3SMh3UnmKy_BfgrrSvGdVCBS8QZKj26EdKEc8kJcxZhVlzULhsQfhBEO-Ib3rVTZ_NA66K1iMHBI/w605-h640/1602905053087932-2.png" width="605" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Miniatyyriharrastukseni on saanut jaettua huomiotani sukkaneuleiden ohessa. Hartaana jouluihmisenä meiltä ei löydy tonttuovea, vaan kokonainen talo koossa 1:12. Siksipä leipomani karjalanpiirakat ovat 9mm pitkiä ja tähtitortut 7mm. Samalle pellilliselle mahtuu hyasintit ja muut osaset, jotka uunin jälkeen sitten viimeistellään. Esimerkiksi kuvan ohuet ruskeat "piiskamadot" ovat omenoiden ja päärynöiden kantoja ja paksummat ruskeat "kastemadot" ovat jukkapalmujen runkoja. Löytyy sieltä myös vielä foliovuokaan asettamattomat ja maaleilla kuorruttamattomat lanttu- ja porkkanalaatikot, kukkaruukkuja, sinilintu, suka, lattiaharja, voiklöntit, pesusieniä, saippua, piippuja, ystävänpäiväruusuja, sateenvarjon aihio ja kultaamaton kävelykeppi..</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnRPCcOlJ55I-G75IP7yeFCqe9P1HASUDOTsDbipuSUEt12aArUvGIV9Wqjbx0fSA2arFq0hB2drJ0N8hfsqxAy76LmNqDdi0GIHMjkgXkobU9WHhyphenhyphenzCAUjovYLKEDTfkP5LxxiCWcxKI/s1600/1602905016726532-3.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="557" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnRPCcOlJ55I-G75IP7yeFCqe9P1HASUDOTsDbipuSUEt12aArUvGIV9Wqjbx0fSA2arFq0hB2drJ0N8hfsqxAy76LmNqDdi0GIHMjkgXkobU9WHhyphenhyphenzCAUjovYLKEDTfkP5LxxiCWcxKI/w640-h557/1602905016726532-3.png" width="640" />
</a>
</div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-9234493995319615062020-10-11T13:38:00.001+03:002020-10-11T13:38:17.716+03:00Kortti tuli!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.hameensanomat.fi/wp-content/uploads/2018/06/1409ajokortti_2013-3-990x556.jpg" style="clear: right; display: inline; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="800" height="189" src="https://www.hameensanomat.fi/wp-content/uploads/2018/06/1409ajokortti_2013-3-990x556.jpg" width="336" /></a></div><p>Perjantaina ajoin simulaattorilla pimeän- ja liukkaanajot, sekä autokoulun viimeisen ajotunnin.</p><p>Pimeän- ja liukkaanajonratoja ei enää ole, kun kyseiset ajot ovat muuttuneet simulaatioiksi.</p><p>Ja voin nyt molemmat ajaneena kertoa, että simulaatiolla ei tee yhtään mitään. Siis ihan ajan ja rahan hukkausta. Moinen härveli kustantaa autokoululle noin 30 000e ja sillä hinnalla se täyttää huoneen, mutta käteen ei jää edes rakkoa.</p><p>Korttiahan en varsinaisesti saanut (uudelleen), kun en ole sitä menettänytkään. 21 vuotta sitten, ensimmäisellä 18 vuotiaana ajamallani ajokortilla, en ajanut juuri metriäkään. Tällä aikuisiällä ajamallani kortilla olen ajanut jo senkin edestä. Kilometrejä en ole kirjannut ylös, mutta on niitä nyt jo mukavasti!</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaygx7Ej8fEe6XzQEUgerx4VfZ5nx_n-U-Onc0dhPCzLeyjpqBBLD16y9tmwJwtikqxRFiF_K2oasi1O48YHoMPr99ZO42WRKQ-Hhn_45LbOORKAUDLdFvhQ8lQhDCrnA5YmQ2fv4JWKQ/s1600/1602410877230910-0.png" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaygx7Ej8fEe6XzQEUgerx4VfZ5nx_n-U-Onc0dhPCzLeyjpqBBLD16y9tmwJwtikqxRFiF_K2oasi1O48YHoMPr99ZO42WRKQ-Hhn_45LbOORKAUDLdFvhQ8lQhDCrnA5YmQ2fv4JWKQ/w640-h310/1602410877230910-0.png" width="640" /></a></p><p>Vähän on haikea olo, mutta kyllä minä nyt jo uskallan siviilirattiinkin ilman viikon kestävää itkua! Oikein on kuulkaas mukavaa huutaa eteisestä että; <b>"<i>MINÄ AJAN!!!"</i></b> Ilman kyydissäni istuvaa (miehuutensa menettänyttä) miestäni en uskalla vielä (!) ajaa, mutta kyllä se koittaa sekin päivä.</p><p><i></i></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDfyY6zLshzIxY4Nh8oEDTTuUWVo8REsNvIlXiSLQRLDwqXYiGYUjrrQgbuWqdkqZYIZjO765gb0dqNWYAqmPtp17hrBqhkAvjNdYolNZkRBddxWjaevsQIafrKCpqDDJDb6XPFx9Lals/s1600/1602411478165730-0.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDfyY6zLshzIxY4Nh8oEDTTuUWVo8REsNvIlXiSLQRLDwqXYiGYUjrrQgbuWqdkqZYIZjO765gb0dqNWYAqmPtp17hrBqhkAvjNdYolNZkRBddxWjaevsQIafrKCpqDDJDb6XPFx9Lals/w640-h522/1602411478165730-0.png" width="640" />
</a><i>
</i></div><i><br /></i><p></p><p><br /></p><p><br /></p><p>Töissä tulen käymään jatkossakin julkisilla, joten päivittäinen harjoittelu voi useamminkin jäädä. Mutta aion ajaa säännöllisesti, kaikki mahdolliset "kotiajot", mihin nyt autolla tarvitsee ajaa, lähinnä siis asioimista. Lapsia ei tarvitse kuskailla jo koronankaan takia harrastuksiin, niitä kun ei nyt ole. Ja toisaalta, kaksipaikkaiseen <u>henkilöautooni</u> ei niitä mahtuisikaan lisäkseni kuin yksi..</p><p>Autoni paras puoli on sen aikaansaama hymy. Itse hihkaisen ääneen sen paikannettuani parkkipaikalta, vielä näin reilun kuukaudenkin jälkeen sen omistaneena. On se sen verran söpö ilmestys! Harmi kun tieliikennelaki ei salli poikittain parkkeerausta.. 😁</p>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-25241972762782938512020-10-08T07:04:00.000+03:002020-10-08T08:48:28.249+03:00Syliannostus, yliannostus sosiaalisuutta<blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><i>"Syliannostus tarkoittaa myrkytystilaa, joka johtuu vaarallisen suuresta määrästä sosiaalisuutta. Myös sekakäyttö saattaa johtaa edellä kuvattuihin lopputuloksiin. Syliannostus saattaa johtaa aivovaurioihin. Yliannostus on yleinen tapa tehdä itsemurha, mutta useimmat syliannostukset ovat vahinkoja.</i></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><i><br></i><i>Yliannostuksen jälkeen ilmeneviä oireita voivat olla esimerkiksi uneliaisuus, huimaus, pahoinvointi, takykardia ja oksentelu.</i></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><i><br></i><i>Syliannostusoireet saattavat asettua itsestään riippuen nautitusta aiheesta, sen määrästä, annostelutavasta ja muista nautituista asioista, kuten myös syliannostuksen ottaneen henkilön henkilökohtaisista ruumiillisista ominaisuuksista."</i></blockquote><p>En jaksaisi tänään mennä millään töihin! Ahdistaa niin, että tekee mieli sahata korvat irti. Ja ranteet! Syy on syliannostuksen! Oksettaa kaikki ihmiset ja niiden (!) kanssa oleminen ja eläminen. Haluaisin vaan kaivaa metsään poteron, ja piiloutua sinne! Työssäni on pakko olla läsnä ja "tässäjanyt". Pitää jaksaa puhua ja varsinkin tänään, kun kunniavieraita. Kuten joka päivä. Jokainen asiakkaani on kunniavieras.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://img.ilcdn.fi/GwJGXwe3OnS2ft-dDBhGPqupBaQ=/full-fit-in/612x0/img-s3.ilcdn.fi/504842ea9e5d1ac25015eae95fa89a3518f260583e6361f5786a8aa68f2b635d.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="642" data-original-width="612" height="679" src="https://img.ilcdn.fi/GwJGXwe3OnS2ft-dDBhGPqupBaQ=/full-fit-in/612x0/img-s3.ilcdn.fi/504842ea9e5d1ac25015eae95fa89a3518f260583e6361f5786a8aa68f2b635d.jpg" width="648"></a></div><p>Mutta minä en nyt juuri jaksaisi millään. On ahdistavaa työpäivän jälkeen, kun tajuaa että noin, sillä lailla! Taas sitä vaan mentiin sata lasissa suupielet korvissa! Mihin se ahdistus jäi?! Ja sitten ollaan entistä syvemmässä syliannostuksessa. Niin ettei kotonakaan jaksa nähdä ketään. Mutta kun on pakko. Tai no, sen verran itsekäs osaan jo olla, että kerron nyt sairastavani syliannostusta enkä halua olla olemassa kenellekään. Jälkitautina iskee sitten paskamutsisyndrooma jota paikataan viikonloppuisin leipomalla ja kotoilemalla. Mulla on kuulkaa jumalaton oravalta lainattu mentaalimatkaajanpyörä, joka pyörii samaan suuntaan _j o k a i k i n e n_ viikko! Päätä seinään ja sitten on julmettu molo otsassa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/ry/vkp/rfpk/87979/410242020.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="581" height="893" src="https://media.riemurasia.net/albumit/mmedia/ry/vkp/rfpk/87979/410242020.jpg" width="649"></a></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-69993802552381479722020-09-29T20:51:00.007+03:002020-09-29T20:51:57.216+03:0011. ajokerta autokoulussa aikuisiällä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p style="text-align: left;">Tänään ajelin autokoulussa töiden jälkeen 1,5h. Menin ajotunnille, kuin se olisi ollut viimeinen, mutta siitä siirrettiinkin viimeinen 25min perjantaille. Perjantaina ajan simulaattorilla nykyaikaisesti pimeän- ja liukkaanajot, ja sen jälkeen vielä viimeisen lyhyen ajotunnin.</p><p style="text-align: left;">Nykyisin pimeän- ja liukkaanajot suoritetaan simulaattorilla. Ajoharjoitteluradalle ei enää pääse hurvittelemaan. Kurjaa! Onnekseni olen saanut ne ajaa radalla, ja oikeasti harjoitella. </p><p style="text-align: left;">Pitää ennen simulaattoria vähän terästää muistia 1999 painetusta autokoulun liikennekirjastani, jota olen 18 vuotiaana korostanut niin ahkerasti, että olisi ollut sama värittää koko sivut! Muistelen tosin, että lähiopetuksena toteutettu teoriaopetus vaati alleviivaamaan..</p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx-Rqt4YG2H9bcFvfAR9bON6uG-5qVwa4_bxzNFesjOoW0GZ2xLQF8B1qpxPMQtPSW6VCFG1Lk2OuAsjYA9j0IY3qJubXjT6zBHAi5J-15yWD9T0Bxep37IGhV9TJMnR-mUX0ERQogoUA/s1600/1601400163882847-0.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="1061" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx-Rqt4YG2H9bcFvfAR9bON6uG-5qVwa4_bxzNFesjOoW0GZ2xLQF8B1qpxPMQtPSW6VCFG1Lk2OuAsjYA9j0IY3qJubXjT6zBHAi5J-15yWD9T0Bxep37IGhV9TJMnR-mUX0ERQogoUA/w613-h1061/1601400163882847-0.png" width="613" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p style="text-align: left;">Nykyinen, aikuisiällä suoritetun autokoulun teoria on diginä netissä ja kyllähän se on mukava omassa kodissa, omalla koneella harjoitella kuvatehtäviä. Enää ei tarvitse raahata kirjaa mukana autokouluun, jossa pääsit ajanvarauksella tietokoneelle harjoittelemaan kuvatehtäviä teoriakokeeseen. Ja vielä aikakautena, jolloin kuvien pikselit pystyi melkein laskemaan!</p><p style="text-align: left;">Mutta on paperikirjassakin puolensa. Vaikka se ainakin ikänsä ja sen vuoksi tiedon puolesta vähän jälkeenjäänyt onkin.</p></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvcIRAIzMyuYgUFBAwVtG160mP07S-jHhMNqLBDgo9szhjx5pvsekuzUxV8jUp4yMDVE_sZ3QBqqt7jWYIy7KK3nunnHqOFe7rPpjjHJys6m0DFAj9mi85n7XRmWD08j5Ko3JX-E0Kv3I/s1600/1601400148197697-1.png" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="886" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvcIRAIzMyuYgUFBAwVtG160mP07S-jHhMNqLBDgo9szhjx5pvsekuzUxV8jUp4yMDVE_sZ3QBqqt7jWYIy7KK3nunnHqOFe7rPpjjHJys6m0DFAj9mi85n7XRmWD08j5Ko3JX-E0Kv3I/w618-h886/1601400148197697-1.png" width="618" /></a></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-70817139982296449632020-09-27T20:16:00.002+03:002020-09-27T20:20:01.395+03:00Kangasmaskitalkoot, omatoimiajoharjoittelu ja kaikenalanassistenttini<div style="text-align: left;">Perjantaina ajoin ensimmäistä kertaa "siviilissä", ts. kotona omalla autolla, sitten 21 vuoteen! Oli jotenkin helpompi ylittää pelkokynnys kotona, heti autokoulun ajotunnin jälkeen. Mies istui hiljaisena, miehuutensa menettäneenä kyydissä. Ilman hänen (hiljaista) henkistä tukea en tosin olisi uskaltanut vielä ajaa. Yhteensä ajoin perjantaina ja lauantaina ehkä noin 30km (kaupunkiajoa). Nyt olen siis ajanut ensi kertaa elämässäni myös automaattivaihteisella autolla. Onhan se helppoa kun jää iso osa auton käsittelystä pois, mutta ei manuaalivaihteisella ajokaan vaikeaa ole. Pelon voittaminen menemällä rattiin "siviilissäkin", oli kyllä aivan valtava harppaus itsetunnollekin. Kivointahan tässä on se, että saan vihdoin ilostettua autokoulun opettajani, joka tätä on odottanut hartaammin kuin kukaan muu! </div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/blog/post/edit/5398077874061311154/7081713998229644963#"><img border="0" height="1030" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNpF2s3kBhOQ26EuNZSk43bQTtPIddLqv7aRGnjGk103wPocv8n3b3Y1nhE2F6SRqERHjPxfPKy4Y7FikftO3V0ZNcR9SCtgR9Y6vrzJ7R8I2E6wX1rRfLEkIkhsvNTAqRFxb2b6hlL0c/w499-h1030/1601223399473722-0.png" width="499" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Koska huumori ja positiivinen provosointi on valtava osa elämääni, niin en voinut vastustaa kiusausta pienistä kultaisista sanoista perässä ajavalle.. Tämä on antirattiraivoa, ja varmaan myös positiivista provosoimista. Cuteness overload 💘</div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyIZO6ObHPHF09xpoa620i8jkVmqZ3VqY1rzHcX_AZ6Y5L9X_pedmW72EScfgFUmteEQn4FvkY0V7_wLGiNEpZIItu-vsi1wV9bu4boRbiZYyBtbpEjz75ka6pHudOG34ZEtWWXYH11ZY/w621-h301/1601221710239778-1.png" width="621" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Sitten talkoisiin. Maskisuositus on, mutta kukaan ei tunnu sitä noudattavan. Maskiahan ei pidetä omaksi suojaksi, vaan suojatakseen muita. Moni varmasti ajattelee, ettei oireettomana kanna mitään koronaakaan, ja itse lukeudun samaan sakkiin. Kaksi kertaa sitä käytin julkiliikenteessä, suosituksen tullessa voimaan, mutta enemmänkin kokeilunhaluisena ja positiivisesti provosoiden. Ajatuksena tartuttaa tapa, mutta turhaan. Suomalainen on niin tottunut tässä holhousyhteiskunnassa siihen, että suositus on (vaan) suositus ja sitten vasta kun tulee pakko, niin sitten joko totellaan tai sitten ei. Ja lisäksi valitetaan ja jäädään sohvannurkkaan "saikuttamaan" veekäyräkatarria.</div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" height="979" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6Uw7mJQ1OHto3lcoYVHnGxQhmQNv6GiOFfb8xixkjD78TLNgHNQvAL1AnuuwAQcgMmmtQeKJFStNfh-Sz47UNTiRFG0Y8rwH3yfDjEbumR5gTepepLw20CISkjqmQUMnsdp0qs3ygKZE/w474-h979/1601221692359388-3.png" width="474" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Lukiolaista en saa maskia käyttämään ennen pakkoa, mutta itse voisin ottaa hyvin lastatuissa busseissa maskin naamalle, suosituksen mukaan, "kun lähikontakteja ei voida välttää". Soisi bussikuskienkin ottavan suosituksen tosissaan ja pitävän maskia.. sama ilmanvaihto siellä pleksin takana pyörii, kuin mikä asiaskaspuolellakin.. Siksikin oma maskinkäyttöni jäi. Nyt ompelin 28kpl puuvillaisia maskeja, ja pitää ommella vielä lisää. Vielä se maskipakko sieltä tulee. Ja toisaalta toivon että tulisikin, jäähän siinä jokaiselle silti itsepäättämisoikeus liikkumisesta, mutta alentaa hurjasti käyttökynnystä samoin kuin kaupanalalla papereiden kysyminen kaikilta alle 30 vuotiaan näköisiltä. Itse joutuisin siis rajaamaan vain rollaattorikansan tästä pois. En osaa yhtään arvioida ollakko yli vai alle 30v!</div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" height="978" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFZ36UdZO_4I4j29iQmqu0kNwA06LjfO-M_qg7TClmLN9xVIOPSzinE3-sYveLkKToPFTHwQMwCFG4rWDeolYVngYwRIYzNa2mW9jKP_1Hr4GfEDmBMGCD53-5uCQZYYuDIoNcM-GjK1Q/w475-h978/1601221686553418-4.png" width="475" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Tajusin tänä viikonloppuna kuinka työorientoituneita assistentteja minulla onkaan! Yksi heistä, pienin ja söpö kuin <a href="https://www.nauris.fi/m/5cc7fa7e3155f-562.jpg" target="_blank">Nöpö-Felix</a>, on ahkerin ja kovaäänisin. Alakerran ompeluhuoneeseen oli turha yrittää luikkia ilman assaria, joka huusi kuin hyeena oven takana. Toisen, hiljaisen assarin odotellessa työpöydällä blogipostausta.</div> <div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" height="553" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZKGaPZG3ZxVcySnP89X7MIK65WSm-1S1Z3awrdsM_cdrITQc7WlBCmz3YfzdpmDsjZRrAGWFL8hA_ISrL3C8uBInu2zAqL9y390XlLubzC6F246roOe8yAhU7pMB7CJsKHGidHshJ8yY/w476-h553/1601221719198394-0.png" width="476" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div> <div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" height="983" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAdpWlyAPta8OGFm96SgpaRioLyywtdziE-mSAnRBZJncW71bISZDObn-i-vVOhZDVF7Ll1EIIaa_b7pJSw7WTe-bpy1Jt1fdFjNCM6GQLVSphMzg41BrZ1wWh2beE7ZNsSkfXA-0f5DM/w476-h983/1601221678276168-5.png" width="476" /> </a></div> <div style="text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: left;">Kolmannella ja neljännellä assarilla saattui kuvaushetkellä olemaan palaveri huomisen työvuoroista. Näkyvämpi osapuoli näyttää samalla kuinka upeasti hän on työnsä hoitanut - istumalla sanan varsinaisessa merkityksessä karvansa pellolle. Ja ei, heillä ei ole työpaikkaromanssia, he vain harrastavat rentoa työpaikkaparkouria tauoillaan.</div><div style="text-align: center;"><a href="https://www.blogger.com/#"><img border="0" height="976" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimwpXYVFl3rr_Jlml99okxE8auKtl-5D7ululnJPDnsEWSpp61w2ra7G39W-rx1LUGCjAOaq7vaplAhl35PplHGr-RT-Hdz-krpbhyphenhyphenpaPGYtK3aIyFrKslu57Gz7qwkp0jhVAOmi_eEjw/w473-h976/1601222021007201-0.png" width="473" /></a></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-3363587669300517062020-09-25T14:44:00.000+03:002020-09-25T18:22:06.686+03:0010. ajokerta autokoulussa aikuisiällä<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Terveiset autokoulusta! Tänään huristelin hyvillä mielin oikein onnistuneen ajon. En tosin pystynyt tuottamaan iloa opettajalle, kertomalla että olisin taaskaan siviilissä ajanut omalla autolla, mutta hän ilahtui joka kerta, kun minä ilahduin saadessani vihreät valot. Ihana, kultainen opettajani 💗</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://www.liikenneturva.fi/sites/default/files/kuvat/Liikenteessa/autoilu/moottoritie_on_moottoritie.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="418" data-original-width="800" height="224" src="https://www.liikenneturva.fi/sites/default/files/kuvat/Liikenteessa/autoilu/moottoritie_on_moottoritie.jpg" width="428"></a><div style="text-align: left;">Opettaja oli kaavaillut näille tunneille moottoritietä, mutta minä en ollut valmis motarille. Ensi viikon tiistaina on viimeiset ajotunnit, ehkä sitten. Ainakin se motariharjoitus olisi oman mieheni toive. </div><div style="text-align: left;"><br></div><div style="text-align: left;">En halunnut (vielä) motarille siksi, että minulle suurempi pelko on liikenne, kuin vauhti. Kyllä motarille liittyminenkin pelottaa, ja siellä isot rekat, mutta pahempi on ydin ja siellä kaikki tienkäyttäjät. Olen ajatellut, että ehdin opetella motariajamisen omatoimisestikin, sitten kun alan luottamaan itseeni kuskina. Minulle ei riitä, että opettaja kehuu ajotaitoani erinomaiseksi, minusta sen pitää lisäksi myös tuntua sille.</div><div style="text-align: left;"><br></div><div style="text-align: left;">Muoks.</div><div style="text-align: left;">Ei mutta katsokaas! Minähän ajoin juuri omalla autollani noin 10km! </div><div style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIF6EWqNrSbuqYuaJ1aZe5IKa9srsth95yE-JIHqDL5s4esOAs6IFwQ6mmxZQ1IfV9csBWAixxsivq42rfedE8xpN4xDNYwiITAVinONCKykU222KPTKZdEWmYtrUOqrcqncCS_SbOnhA/s1600/1601047312188356-0.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIF6EWqNrSbuqYuaJ1aZe5IKa9srsth95yE-JIHqDL5s4esOAs6IFwQ6mmxZQ1IfV9csBWAixxsivq42rfedE8xpN4xDNYwiITAVinONCKykU222KPTKZdEWmYtrUOqrcqncCS_SbOnhA/s1600/1601047312188356-0.png" width="400">
</a>
</div><br></div></div></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-18428388860709459092020-09-21T21:19:00.001+03:002020-09-21T21:30:02.665+03:009. ajokerta autokoulussa aikuisiällä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><p style="text-align: left;">Viime viikon <i>PITI</i> olla omatoimista ajoharjoittelua, ja sehän meni vain itkiessä <a href="https://mentaalimatkaaja.blogspot.com/2020/09/perjantainen-8-ajokerta-autokoulussa.html">aiempaa epäonnistunutta ajosuoritusta</a>. En loppujen lopuksi enää edes tiedä mitä itkin, varmaan kokonaisuutena kaikkea tätä pelon kohtaamista ja sotaväsymystä.</p><p style="text-align: left;">Istuin siviilistä tutulle kartturin paikalle. Opettaja oli hämmentynyt tilanteestani, ja kysyi mitäs nyt tehdään ja voinko lähteä liikkeelle siitä parkista, missä keskustan ytimessä olimme. Sanoin, että sullahan se jarru on, nyt vaihdetaan penkkiä, ja molemmat nauroimme. Ensimmäistä kertaa tämän autokoulun aikana kädet tutisi, sykettä oli kuin kasaridiscossa, ahdisti ja teki mieli vetäistä hanskat konepellille. </p><div class="separator" style="clear: both;"><p style="text-align: left;">MUTTA, tänään minä starttasin heti työpaikan ovelta kello vartin ylin viisi. Tunnustin synnit heti alkujaan, ja niiden johdatuksiin puututtiin. Mietimme muunmuassa, että piiloudunko liikennepelon taakse kantamasta vastuuta? No, luulen itse, että koska kannan (mielelläni) naapurinkin vastuun, niin vastuu ei ehkä ole oikea sana tässä tapauksessa. Eikä laiskuus ajaa, koska _haluaisin_ ajaa (tavoitteenihan on ajaa yksin). Lupasin analyytikkona miettiä asiaa.</p><p style="text-align: left;"><a href="https://img.ilcdn.fi/c65xvZ-gOoG1eQrPHaz7NYmvbug=/full-fit-in/612x0/img-s3.ilcdn.fi/f6dfcce299cc4f3c9fdbb20577a64b54326e3a10dc5f5416e97526a3e5068fe5.jpg" style="clear: left; display: inline; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="373" data-original-width="612" height="389" src="https://img.ilcdn.fi/c65xvZ-gOoG1eQrPHaz7NYmvbug=/full-fit-in/612x0/img-s3.ilcdn.fi/f6dfcce299cc4f3c9fdbb20577a64b54326e3a10dc5f5416e97526a3e5068fe5.jpg" width="640" /></a></p><p style="text-align: left;">Ajettiin vesisateessa liirumlaarumit ja laarumliirumit. Karvan alle kahdessa tunnissa ehti hyvin. Pääasiassa keskustaa ja keskustan vierustaa. Opettaja ihmetteli moneen otteeseen erinomaista ajotaitoani, siitä huolimatta että pelotti. En valitettavasti perusluottamuksen maailmaa kohtaan menettäneenä sitä voi uskoa, mutta kiitin. Kerroin, että positiivinen kokemus kyseisestä ajosta oli se, että koin pitäväni ohjaksia, jotenkin tietäväni mitä teen. Vaikka tavallaan en tiedä yhtään mistään yhtään mistään. Kädet on vatkaimet, vartalo leikkii mittarimatoa ja pää on maailmanpyörässä. Unohtamatta räikkää, jota pyöritän oikean puolen varpailla.</p><p style="text-align: left;">Sammutin auton tällä kertaa varmaan kolmesti, mutta niistä tuli vain hyvä mieli! Yritin siis kakkosvaihteella liian hitaasta vauhdista liikkua, mutta siihen se jytkähti keskelle risteystä valkoinen risteilyohjukseni. Se oli ihanaa! Siksi, että tänään töissä juttelin 30-vuotiaan, juuri kortin saaneen kanssa, jota hävetti hävyttömästä luonteestaan huolimatta sammuttaa auto ja kuunnella tööttiä. Hän haluaisi minun tyyneyden olla välittämättä. Sanoin että helppoa! Kun et omista mainetta, ei ole mitään menetettävääkään.</p><p style="text-align: left;">Totean nyt lopuksi vielä kerran, että omasta mielestänikin onnistunut ajo. Olen onnellinen. Pelkään ihan hirveästi edelleen, mutta tämä ajo onnistui. Perjantaina on seuraava ajotunti, ja ajattelin yllättää silloin kivan opettajani kertomalla yllätyksen..</p></div></div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5398077874061311154.post-5103609092751080462020-09-20T10:05:00.004+03:002020-09-20T12:23:26.088+03:00Joulumieli *<|:o)<p>Noin juhannuksesta lähtien, olen aamuisin herättyäni, silloin tällöin kajauttanut TÄYSILLÄ ilmoille <a href="https://youtu.be/mTTbGhNdukQ" target="_blank"><b>Pentti Hietasen esittämänä "Oi jouluyön"</b></a>. Herään yleensä joka aamu ilman kelloa noin 05-06, ja tämä harras hetki tapahtuu silloin sängyssä. Kukaan ei ole ikinä tätä kieltänyt, eikä asiasta edes huomauttanut. Viereinen mieskään ei vedä peittoa korville. Tulkitsen sen hyväksymisen merkiksi. Ihana mies ja lapset.</p><p><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeqSdYttR5VSM9TH6qnF0XLLWuWTj7Syi3gheNSLwvIswRkaBm-y0rREggx2oEMVkTF7W_fCQZ6dLGPBEDEpKjv3MRNcEuTAi31HdyALq8MScJu5t68j4bOBEBna0fL5z-zU0poBgfp2Q/s1600/1600584336956886-0.png" style="clear: right; display: inline; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em; text-align: center;"><img border="0" height="674" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeqSdYttR5VSM9TH6qnF0XLLWuWTj7Syi3gheNSLwvIswRkaBm-y0rREggx2oEMVkTF7W_fCQZ6dLGPBEDEpKjv3MRNcEuTAi31HdyALq8MScJu5t68j4bOBEBna0fL5z-zU0poBgfp2Q/w327-h674/1600584336956886-0.png" width="327" /></a></p><p>Kuukausi sitten aloitin "joulusiivouksen". Pesin ikkunat verhoineen, ja vaihdoin tilalle "jouluverhot". Siitä se sitten lähti lapanen heilumaan, ja illalla keittiöstä leijui ihana joulutortun tuoksu, joita paistoimme 11v kuopuksen kanssa kolme pellillistä. Viime joululta jääneet tarpeet löytyivät aarrearkusta.</p><p>Joululahjojahan olen miettinyt ja hommannut jo koko kuluneen vuoden ajan, ja nyt kiihtyvässä tahdissa. Annan yleensä paljon lahjoja, mutta en suinkaan kaikkia toivottuja tai kalliita. Rakastan paketointia ja lahjoilla koristelua, joten yksi suosikkilahja teinille on mm. vanulaput <span style="font-size: x-small;">(x 10)</span>. Ja hammasharja uusitaan 2kk:n välein, myös jouluna. Joskus lahjoissa on teema, viime jouluna se oli sukat, koska niille oli tarve. Oli ihana paketoida jokaiset söpöt CocaCola-, Pepsi-, StarWars-, HarryPotter-, avocado-, viiksi- ja mitkätiessukat erikseen. Tekee äkkiä jo 20-30 pakettia. Ja saa nauraa, tälle nauretaan itsekin.</p><p>Joulukalenterit on ihana tehdä itse, ja niihinkin piilottelen pienen karkin sijaan toisinaan yllätyksenä myös lahjoja. En vain jaksa odottaa yhtä päivää jolloin saisi antaa ja/tai avata kaikki kerralla. Meillä on kyllä THE jouluaatto, mutta oikeastaan koko joulukuu on jouluaattoa 24.12. asti. Tämä siksi, että joulu ei ole päivämäärä, vaan mielentila. Itseasiassa meillä tämä "jouluaatto" on joskus tupsahtanut yön aikana jo 21.12., eli 3 päivää ennen "jouluaattoa". Koristelin kuusenalusen lahjoilla ja annoin ne jo ennen "määrättyä päivämäärää". Italialainen italianopettajani nauraa suomalaisille, jotka juhlivat KAIKKI juhlat aattona. Ymmärrän pointin, mutta en tiedä olenko itse pahempi vai parempi.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCJYwuzfduui-HLLsOmbDyrQ4YXSIq_YhLquavOJRnLry2KWY4RzsoIIutj9huctU8u8yQOv-e8GL5PX15yHotzSpZeV4DWgdomI7uyD2dSfAmLQ75BKhNYh5QgZ7tq86xIavecQoo35o/s1531/1600584513735006-0.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1531" data-original-width="744" height="811" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCJYwuzfduui-HLLsOmbDyrQ4YXSIq_YhLquavOJRnLry2KWY4RzsoIIutj9huctU8u8yQOv-e8GL5PX15yHotzSpZeV4DWgdomI7uyD2dSfAmLQ75BKhNYh5QgZ7tq86xIavecQoo35o/w395-h811/1600584513735006-0.jpg" width="395" /></a></div>Meille joulu ei ole kirkollinen juhla, emmekä kuulu kirkkoon. Vapaaehtoisessa joulukirkossa ei olla koskaan käyty, mutta voisin joskus haluta osallistua kirkossa järjestettävään joulukonserttiin. Akustiikan vuoksi, mutta kirkkourkujakaan kun ei saa musiikkikeskukseen. Toisaalta, en ole koskaan käynyt missään joulukonsertissa, joten en ehkä tiedä.<p></p><p>Haudoille vein kynttilät mummon mukana pikkutyttönä, mutta isoksi kasvettuani tajusin, ettei isomummo asu ja nuku kiven ja mullan alla. En tarvitse hautausmaata muistellakseni vainajia, mutta kynttilät palavat sisällä ja ulkona kaikille heille koko talven. Ja muistelenkin heitä epäsäännöllisesti ympäri vuoden. Bussissa iskevä ikävä kyyneleineen on nolo, varsinkin kun nenäkin alkaa myötätuntoitkeä.</p><p>Yksi perinne on se, ettei ole perinteitä. Kun en saa enää lapsuuden sukujoulua, on ollut pakko päästää irti menneistä, ja rakentaa oma. On henkisesti helpompaa, kun ei ole pakollisia kaavoja, joihin pitäisi mahtua vielä silloinkin, kun joku niistä oleellisesti muuttuu.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://images.ctfassets.net/0yf82hjfqumz/3cNsO4Ti08MG2QgYga4iEs/5f12d17706c85319378ee7b536a7eb0d/d67568bc-3d3f-5a59-92a5-b50bf38b8ae3.jpg?fit=fill&fm=webp&h=450&q=60&w=800" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="800" height="226" src="https://images.ctfassets.net/0yf82hjfqumz/3cNsO4Ti08MG2QgYga4iEs/5f12d17706c85319378ee7b536a7eb0d/d67568bc-3d3f-5a59-92a5-b50bf38b8ae3.jpg?fit=fill&fm=webp&h=450&q=60&w=800" width="377" /></a></div>Ähky. En ymmärrä. Meille joulu ei ole syömistä. Meillä saa syödä aina, ilman jouluakin, milloin vaan. Eikä olla koskaan paastottu ennen. Hurjan vaarallistakin. Mutta kyllä perinteiset jouluruoat löytyy pöydästä, paitsi kinkku, sillit, keitetyt perunat, maksalaatikko ja imelletty perunalaatikko. Tilalta löytyy esim. <a href="https://yhteishyva.fi/reseptit/punajuuri-fetasalaatti/recipe-4641" target="_blank"><b>punajuuri-fetasalaatti</b></a>, joka on suuri lempparini graavilohen, rosollin ja lanttulaatikon ohella. Ja pari jouluateriaa riittää, sitten portti sulkeutuu vuodeksi. Joulutortut, piparit ja piimäkakku pitää tehdä, mutta ei kaadu joulu ilman niitä. Joulu on mieli, ei kieli.<p></p><div>Onnellista joulunodotusta jokaisen mieleen ja sydämeen. Minä jo ihan pakahdun tästä onnesta, rakkaudesta, joulurauhasta ja jännityksestä!</div>Mentaalimatkaajahttp://www.blogger.com/profile/16977785665257582175noreply@blogger.com4