Eilen ei ahdistanut ja itkettänyt aivan koko päivää. Hän on mielessäni koko ajan, yölläkin herään seurassaan. Lähinnä viimeinen päivä kun olemme nähneet, 6.11. lauantaina hän kävi kahvilla, ja nyt ymmärrän ne hyvästeiksi. Oli oma itsensä.
Sain hoidettua asiat arkusta virkatodistukseen, ja muuta en nyt voi. Virkatodistuksissa menee 3 viikkoa ja vasta sitten voin alkaa hoitaa kuolinpesää. Tai miksi sitä nimitetään, mikä ihmisestä jäljelle jää. Mitään täältä ei mukaansa saa.
Kävin keskiviikkona siivoamassa asunnolta ruoat. Olohuoneessa oli verta, hikeä ja kyyneleitä. Siivosin näkyvimmät pois.
Isäni ei ole surunvalitellut, tai tarjonnut apua, kysyi vain syytä. Oksettaa.
Yritin saada eilen hieronta-aikaa. Päässä ei kierrä veri. Hartiat ovat jännityksessä koko ajan. En saanut.
Tänään on vapaapäivä.
Kävin asunnolla, siivosin lehdet ja biojätteet. Huomenna menen taas.
Onneksi.
Itku saapui.
"Asioilla on tapana järjestyä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti