Tänään ajoin vihdoin ja viimein ensimmäisen ajotunnin. Sehän meni loistavasti, vaikken sen uskonut niin menevän. Klo 12 startattiin ja ajettiin laitakaupungilla 20-25km/h, minun toimesta. Kokeilin 3 mäkilähtöä, ja pysäköin peruuttamalla. Kaikki meni mallikkaasti, ja kehuja sain. Kotitehtäväksi jäi seuraavan 2 viikon aikana opetella muuttamaan asennetta. Tarvitsen "munaa", sillä minullakin on oikeus käyttää tiestöä aivan kuin kaikilla muillakin. Sain siis palautteen ja kehut siitä, jonka jo tiesinkin, eli että tunnen itseni todella hyvin, osaan kuvailla toisellekin ongelmakohdat hyvin, ja asenteeni on väärä. Sorikuoonsyntynyjaanteekskuoonolemassa.
Seuraavat ajotunnit on 2 viikon päästä.
Hienoa, että olet uskaltautunut auton rattiin takaisin! Muista sekin, että et sinäkään punaisen bemarisi kanssa siellä liikenteessä ole mitenkään näkymätön. Siitä se lähtee ja rohkeus kasvaa.
VastaaPoistaLuin kommentin jo perjantaina, ja siitä lähtien olen miettinyt tuota etten ole näkymätön. Se on moniulotteinen ilmaisu, kun tarkemmin mietiskelee, ja kohdallani se aiheutti jopa pari kyyneltä. Samasta "ongelmasta" toisteli myös 55+ ajo-opettajani, kun asennevammasta käski irtautua. Kuinka hitossa opin ajattelemaan, että minullakin on oikeus käyttää tietöä?!! :((
PoistaMuistan niin tuon tunteen! Itselläni on myös ongelmia oman tilan ottamisessa ja näin jälkeenpäin ajatellen täytyy sanoa, että autokoulu on yksi parhaita kouluja tilanottamisen opetteluun :) /Mari
VastaaPoistaVoi, onpa lohdullista kuulla! Toivottavasti minäkin onnistun!
Poista