En jaksaisi olla enää se kuka olen. Voisiko joku vaihtaa rooleja kanssani? Enkä tiedä että miten pääsisin tästä yliannoksesta itseäni eroon. Muuttamalla jokaista toimintatapaa ja tekemällä kaiken toisin? Olemalla vähemmän itseni kanssa? Ajattelemalla vähemmän? Miten olen vähemmän itseni kanssa ja miten voin olla ajattelematta vähemmän?! Ehkä voisin hankkia toisen persoonan nykyisen tilalle hetkeksi.
Perinteisten terveyden, maailman- ja mielenrauhan sekä perustarpeiden lisäksi toivoisin saavani elämääni;
- mieleisen työn ja työtä riittävästi (on jo, mutta kyllästyttää)
- rauhoittua!!!
- mielenrauhaa velvollisuudentunnosta ja itseinhosta
- viisautta (jälkiviisautta on jo)
- olla "hyvä ihminen" (en tiedä mitä se tarkalleen on)
- voimaa kieltäytyä olemasta mummo, silloin kuin sitä vaaditaan (ja vasta, kun sen pakollinen aika on)
- uskallusta tehdä niitä asioita joita pidän merkityksellisinä (kuten nyt extempore muutto toiseen kaupunkiin ja pöydän tyhjennys olisi ihana)
- matkustella (suomikin riittäisi, aurinkoon ja lämpöön ei niin väliä)
- oppia paremmaksi ruoanlaittajaksi (voisi jo opetella, mutta halu ei vastanne tarvetta)
- hieman hälläväliä-asennetta
Olipa hienoa pohdintaa ja kysymyksiä tästä elämästä. Mitä haluaa siltä, mitä se loppujen lopuksi on. Mukavaa viikonloppua sinulle!
VastaaPoista