Sivut

maanantai 24. helmikuuta 2020

Kepeä aloitus, itseinho

Hei ihana Aloituksen Vaikeus, voitin kuitenkin sinut jo. Aloitettu on, ainakin jollain tavalla. Vaikka elämässä noin yleisestikin aloitetaankin kaikennäköistä usein, miksi se tuntuu olevan AINA yhtä vaikeaa? Kuten tämä.. ja laihdutus.. ja kaikki loput. Mutta aloitettu on, ja nyt asiaan!

Nyt on se hetki tässä 38-vuotiaassa elämässäni, että minäkin haluaisin ne vaaleanpunaiset lasit silmille. Olen luullut että ikäkriisi on pelkkää itkua, potkua, raivoa, ryppyrasvakierrettä, stay-, pin- ja push-up-valikoimaa, kaiken mahdollisen kyseenalaistamista, itsevarmuuden ja epävarmuuden sotaa ja tyytymättömyyttä kaikkeen. Ja kun mulla on nyt JUST SE ja sitten ei olekaan! Kaikki on oikein mainiosti, sopivasti kaikkea ja vähän liikaa töitä, mutta samalla mikään ei ole hyvin. Luulin että yksi teini-ikä riittäis, mutta ei! En saa itsekään selvää mitä olen, kuka olen, mitä haluan nyt, tulevaisuudessa tai mitä halusin menneisyydessä! Luullakseni selvitin sen jo kaikessa pyhässä aikuisessa viisaudessani vaikeasta elämänkriisistä vuonna 2019 toipuessa, mutta taas ollaan tehosekoittimessa! En ole mitään, en riitä, en tiedä mitä haluan, mutta haluan kaikkea ja nyt heti. Kuka tälle kaikelle mitään voi? Simpsalapimpsala ja töttöröö!!! Minä, ja tietysti nyt tänään koko elämä kuntoon.

Tänään aion kuitenkin aloittaa vastoin kuukalenteria laihdutuksen. Tähän hissahdin tänä aamuna, edellisen epäonnistuneen 2 viikon täysnutrauksen jälkeen. Ei muuta vikaa, mutta paino ei tippunut koska kuu oli väärässä asennossa. Saa nauraa. Tällä hetkellä koen päivittäin jonkin sortin mieltä alentavaa tuntemusta ylipainosta, ja aloitan tekemään sille nyt aluksi jotain. Dieetin nimi on Nutrilett ja 13kg on tiputettavaa. Olohuoneessa seisoo uusi uljas Tunturin crosstrainer liikuntaa lisäämään, jota en saa tarpeeksi istumatyöstä näin työnarkomaanina. Piiskasin tämän ratsuni 20 minuutin laukkaan (kävelyä rollaattorin nopeudella..) 5 päivää sitten heti tämän kasattuani iltamyöhään, ja viimeiset 5 päivää onkin kävelty notkuen keppien kanssa. Mutta vielä minä sen kesytän.. tai ne. Reisilihaksista jos puhutaan.

Seuraava tavoite on löytää minä ja päästä tästä helvetillisestä itseinhosta irti. Kevyttä. Haluaisin muuttua kokonaan, tietenkin jotenkin paremmaksi ihmiseksi. Haluaisin olla jotain uutta, muuttaa toiselle paikkakunnalle uudella identiteetillä (ehkä), tehdä ja ajatella asioista eri tavoin kuin aiemmin. En jaksaisi olla enää äiti (10,16 ja18v), ja 22 vuotta mukana kulkeneen miehenkin voisin vaihtaa. Kaikki on muuten hyvin, mutta olen vaan kyllästynyt tähän kaikkeen. ja IHAN ITSE olen oman elämäni tähän pisteeseen saanut. Mutta hyvää on se, ettei masenna.

2 kommenttia:

  1. Onnea matkaan! Muistan jonkun joskus sanoneen, että meillä ei ole mitään velvollisuutta olla tänään sama kuin eilen.

    Okei, on varmasti joitain asioita, joista haluamme pitää kiinni, mutta muutos on mahdollinen joka päivä. Ainakin itse haluan uskoa niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi! <3 Teen koko ajan töitä sen eteen, etten olisi sama ihminen kuin eilen, ja että en anna muiden ihmisten vaikuttaa identiteettiini. Aurinkoista naistenpäivää! <3

      Poista