Soutaa, huopaa, vedetään taas nuottaa

Viimeistään siinä vaiheessa tässä vaiheessa avomerta soutaessa on hyvä miettiä miksi teki lapsia 19, 21 ja 28 vuotiaana. Olisin hirviö, jos en miettisi sitä silloinkaan nytkään. Viisaat ovat varmasti ajatelleet asiaa jo ENNEN lapsia, mutta minä olenkin vain jälkiviisas, ja kuuntelin silloin vain hormoneja. Lapset on ihan kivoja (!), mutta olen niihinkin kyllästynyt, omiin ja muiden. Tai sitten kuuntelen taas vaan hormoneja, jotka valuu öisin hien mukana pois. Pahinta on, että tätä vastuuta kestää vielä 8 piiiiittkäää vuotta. Tai oikeastaan 7 vuotta, 5 kuukautta ja 29 päivää. Tekee pelkkinä päivinä 2736.

Näin äkkiseltään huomaan, että olen tainnut saada haluamani lapset melko nuorena. En tiedä johtuuko siitä, että tuntuu siltä kuin elämä olisi ajanut yli, tai hurauttanut ohi. Viisaammat (ainakin äitini) toki taas huomauttaisi, että elämä on matka, nauti siitä. Mutta minä olen edelleenkin vain jälkiviisas, ja totean etten ehtinyt. Oli kiire, mutten muista enää mihin ja miksi.

Entä jos lapsia ei olisi? -En olisi minäkään tässä. Mahdotonta arvailla millainen elämäni olisi ilman lapsia, mutta niiden kanssa se on kyllä mahdotonta. Minä en ole Muumimamma. Paitsi ulkoisesti. Entä 22 vuotta kestänyt parisuhde? Toisiamme on sitkeästi kärsitty. En tiedä onko sekään oikea valinta, mutta en tiedä sitäkään paranisiko vaihtamalla. Omaa markkina-arvoa ei tässä tapauksessa tarvitse miettiä.. Tai ehkä ihan vielä. Tai koska se ei kiinnosta. Vielä.

I'll take a nice cup of tea. Ihan vaan lohdutukseksi, sillä en kertakaikkiaan ymmärrä, että millä lihaksilla olen saanut ensimmäisen poikaystäväni kulkemaan vierelläni elämäni viimeiset 22 vuotta! Ehkä vain kohtulihaksella..? Piti googlettaa onko emätin lihas, ja onhan se! Mutta vahvempi veikkaus kuitenkin kohtulihakselle meidän tapauksessa.