Hän sanoi myös, että hän ei ole voinut olla yhteydessä, koska on ollut töitä. Niin, hän on tehnyt siis töitä 148.860 minuuttia yhtäjaksoisesti, koska hänestä ei ole kuulunut pihaustakaan. Ei ihme että hän on sanojensa mukaan jälleen suljetulla.
Häntä ei kuulema haittaa yhtään, vaikken enää teekään hänen kanssaan yhteistyötä, mutta silti hän huutaa (!) että minun pitäisi ymmärtää nyt tässä tilanteessa häntä, mutta että itsepähän omantunnonmukaisen päätökseni teen lähdöstä. Aiemmin yrittäessäni ehdottaa aikataulujeni mukaisia toimistusaikoja, hän huutaa (!) että hätyytän häntä.
"Ei tartte ymmärtää mua, mene elämään sitä onnellista elämääs!"
...
Olenko minä nyt äitini kaltainen marttyyri?
Vai olenko minä kenties arvoni tietävä, asiallinen ja tunteva ihminen, jolla on yhtäläinen oikeus inhimillisyyteen?
Minusta kun tuntuu juuri nyt sille, että olen tehnyt täysin oikein irtisanoessani Hänet yhteistyökumppaneista, luottamuspulan, sekä lapsellisen että epähuolellisen käytöksen takia. Minä näen Hänessä paljon myös narsistisia, itsekeskeisiä piirteitä, sekä huomionhakuista käytöstä.
...
Anteeksi nyt vaan Elämä(ni), mutta minä kerron nyt sinulle, että minä en ole sellainen joksi Hän minua syyttää, sellainen on Hän, joksi minua syyttää.
Minullakin on rajani. Kiitos rakas Elämä(ni) kun olet ne minulle opettanut.
Moikka! Onpas hankala ihminen lähipiirissäsi. Mutta ehkä hän on sitä sairauksiensa takia. Toisaalta ei pitäisi lymytä vain diagnoosien takana vaan olla myös vastuuntuntoinen aikuinen.
VastaaPoistaTuollaisilta tyypeiltä on viisainta suojautua. Kukaan ei ole täydellinen eikä elä täydellistä elämää, mutta sairas mieli voi kääntää asiat aivan nurin perin.
VastaaPoistaHyvä, että suojaat itseäsi ja olen saanut vastaavissa ihmissuhteissa apua juuri siitä, että olen ajatellut, että nuo minulle lausutut sanat kertovat hänestä, ei minusta. Voimia. <3
VastaaPoistaOhhoh, onpas epäkiitollinen immeinen. Ehkä parempi pysyä loitolla, jos toinen ei arvosta tai näe, miten paljon olet auttanut.
VastaaPoista