Sivut

keskiviikko 24. helmikuuta 2021

Siivoa eletty elämäsi kirpputorille (..ja unelmoi)

Varasin kirpputorin.

Aikomus on siivota vanha elämä nurkista pois. Siis tämä, johon juuri nyt olen (taas) kyllästynyt. Tämä on kuin lasten autorata, musta, soikea rata jota pitkin ajaa kaksi autoa tuhatta ja sataa. Kun lentää vauhdissa radalta pois, nostetaan se takaisin, ja taas talla pohjaan samaan suuntaan.


Kyllä minä teen paljon asioita muutoksen eteen, mutta nyt ongelma on itsestä riippumattomissa syissä.

Korona, perkele.

Työt, perkele.

Mies, perkele.

Minä, perkele.

...

Nyt keksin mikä se tällä kertaa onnelliseksi tekevä asia on. Minä haluan laskettelulomalle lappiin reiluksi viikoksi. Suunnittelin sitä jo, mutta peruin ajatuksen jo hotellikyselyihin, koska koronan takia ainakaan Ylläksellä ei ollut peruutusoikeutta. Eli varausmaksua ei palauteta, ja joutuu maksamaan nopeanperujansakonkin, jos joutuu karanteeniin. Hyvin todennäköistä on, ettei lomaa karanteenin takia peruta, vaan mennään lomalle, koska "ei olla kipeitä" ja valtiohan maksaa karanteeniin joutuneelle täyden tuen karenssitta 14 vuorokautta.

Maksan itseni kipeäksi YEL:ä, joten saisin minäkin hyvän karenssikorvauksen, en siis ole katkera. 

Mutta en voi lähteä lomallekaan, kun en halua sieltä koronaa!

Työt tietysti sotkee, enhän voi jättää töitä tekemättä. Olen tottunut tiettyyn elintasoon, ja koska se on turvallinen, pitää siitä mielellään kiinnikin. Kaikki pitää suunnitella työt edellä.

Ehkä alan olla myös kyllästynyt nykyiseen työhöni. Katsoinkin jo (salaa) opiskelupaikkoja, mutta olen yhteiskunnalle tuottamaton opiskelija, koska voisin opiskella vaikka kuinka monta alaa, mutta en halua tehdä niitä töitä!

...

Yksi unelma minulla kyllä töihinkin liittyen on.

Tai no kaksi.


Toinen on leirintäalueyrittäjä ja siihen en kuitenkaan todennäköisesti lähde, sillä siinä ollaan niin paikkaan sidotussa aviossa työn kanssa, etten nyt halua sitäkään. 

Mutta! Ihana mutta!

Kerron tarinan;


Aloitin yrittäjänä nykyisessä työssäni 9 vuotta sitten.

Minulle tuli asiakkaaksi kaksi tyttöstä ja he kertoivat, että 18-vuotis synttäreiden kunniaksi he lähtevät lappiin sesonkityöntekijöiksi, siis hissitytöiksi. He puhkuivat intoa ja kertoivat kimppa-asumisesta muiden työntekijöiden kanssa. Olivat saaneet päähänpiston sekä työn ihan juuri vast´ikään, ja miettimisaikaa ei ollut ollut paria viikkoa enempää.

Tämä tarina on elänyt mielessäni kaikki nämä 9 vuotta, ja se on juuri sitä, mitä luulen, että olisin itsekin tehnyt, ellen olisi saanut (!) lapsena miestä ja lapsia. Sain itse valita, onneksi.

Olen projektityöntekijä. Tämä tarina elää unelmanani edelleen, en saa sitä pestyä päästäni pois. En näe mitään estettä, ettenkö voisi keski-ikäisenä aikuisena, äitinä ja vaimona, lähteä yksin pohjoiseen puoleksi vuodeksi kausitöihin.

Tai no.

Unelmani ylitse kävelee,

Pelko.

7 kommenttia:

  1. Sinulla on unelmia. Ja se on elämässä ja hyvinvoinnin kannalta tärkeää. Osata unelmoida. Eikä olla vain kyyninen. Moni ei halua luopua elintasostaan kuten sinäkin. Minä luovuin työstäni ja olo on sen suhteen kepeä, helpottunut ja avoin ehkä uuteen ammattiinkin. Aika näyttää, miten se käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, unelmat on ihana osa elämää. Miksei jopa päämääräkin.

      Poista
  2. Kyky unelmoida auttaa kestämään näitä poikkeusaikojakin paremmin. Onneksi unelmoinnille ei ole sivilisääty- tai ikärajoituksia.

    VastaaPoista
  3. Miksi, voi miksi, ihminen on oman onnensa ja unelmiensa pahin este.
    Liian järkevä tai varovainen.
    Niinkuin meitä on opetettu - olemaan järkeviä.
    Onko järkevä elämä yhtä kuin hukattu elämä.
    Ei kai kokonaan, mutta järkevään elämään ei usein mahdu unelmia.

    VastaaPoista