Sivut

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

(Tämän hetken) 20 faktaa minusta (ei herkille)

Jos en tykkää, en ole olemassa. En kuulu niihin ihmisiin, jotka esittävät yhtään sen enempää, kuin on tarve. Jos en pidä jostain, en ole hänelle olemassa, kuin juuri sen verran kuin on pakko. Ja juuri niin kohteliaasti kuin on tarve, mielummin rippu liikaa, niin ei tule sanomista. 

En ole vapaa-ajalla tekemisissä läheisiin tai "kavereihin", mutta olen heille olemassa. Vastaan kun kysytään ja joskus hurjana heittäydyn jopa kommentoimaan somessa omatoimisesti! Raja ylinnä kerrottuun voi olla joskus hiuksenhieno, mutta tämä erotteleekin jyvät akanoista.

Pelkoni esiintyy usein kiukkuna. Tunnistan säikähdyksen, mutta reagoin kiukulla, enemmin tai myöhemmin. Adrenaliini ei sovi minulle. Eikä tämän vuoksi sovi ryhmäkilpailulajitkaan. Eikä mitkään muutkaan hormonaaliset jutut. Kiitos hei.

Olen kiihkeä ja eloisa puhuja. Se tulkitaan monesti väärin. Tai no, rauhalliset, elottomat ja huonolla itsetunnolla varustetut tulkitsee sen monesti väärin.

Osaan tunnustaa ja tunnistaa virheeni. Se hämmentää monia. Sillä on kiva hämmentää monia. Se hiljaisuus on käsin kosketeltavaa. Vain hymyni rikkoo sen.


Pidän positiivisesta provosoinnista. Provosointia yleisesti ei katsota hyvällä, eikä se ehkä ole järin viisasta koska on olemassa vastapeluri, mutta se on kivaa. Esimerkkinä vaikka juuri yllä kerrottu. Tällä saa nopeasti hiljennettyä toisen kuumenneet tunteet, mikäli hän ei sokeudu yleisesti provosoinnista. Positiivisella provosoinnilla ainakaan itse, en pyri ärsyttämään, vaan nimenomaan toimimaan poiketusta, joka on odottamatonta ja saa provosoituneen huomaamaan itse oman kapeakatseisuutensa. Jos huomaa.. 

Vihaan yli kaiken luulottelua. Luulo ei ole tiedon väärti (oikein h i t a a s t i ja painokkaasti ta-vut-ta-en sanottuna). Koska en ole täydellinen, syyllistyn itsekin tähän virheeseen. Se aiheuttaa hetkellisen itseinhon. Siitä seuraa läksytys ja opikseen otto, kunnes toistan saman virheen. Luulottelu kertoo enemmän itse luulottelijasta kuin luuloteltavasta. Silti ei uskalleta kysyä suoraan ja suoralla kysymyksellä, tai se ei ole korrektia. Jestas! *JÄÄHY* Ajatuspeli ("teoria-ajattelu") on eri asia kuin luulojen pitäminen faktana.

Luomani ensivaikutelma voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Ehkä siksi, koska en luota kehenkään. Se on kuitenkin helppo muuttaa nopeastikin, ja hyväksyä negatiivisesta positiiviseksi.

Elän tulevassa. Nyt ja aina. Ärsyttävä piirre! Uskon, että johtuu siitä, etten ole luonut arjestani miellyttävää, mutta en oikein tiedä mikä olisi täydellistä.. Ainiin! Olen täydellisyyden tavoittelija, ja mikään ei koskaan riitä! Sitkun. Odotan omaa elämää, vaikka tässähän se on, senkun eläisi.


Toiset ihmiset ovat yläpuolellani, toiset alapuolellani ja toiset vielä samalla tasanteellakin. Olen ajatellut näin, mutta en näytä tai tuo sitä esille mitenkään. Korkeasti koulutettu lääkäri ei esimerkiksi ole aina yläpuolellani, eikä näin ollen työtön köyhä alapuolellani. Mutta luulen, että kaikki itseaiheutetut yhteiskunnan ongelmat ovat alapuolellani. Myöskin minä, jos alan vaikkapa päihteiden kanssa keskustelemaan tai ylimieliseksi muita kohtaan.

Inhoan lunta, voimakasta vesisadetta ja tuulta. Oikeastaan inhoan JA vihaan. Siksi muutan vielä joskus etelään. Märkä ja pimeä pitää talven olla - ei luminen! En tykkää myöskään todella kuumasta ja aurinkoisesta. Ehkä kaksi ääripäätä eivät tähän ääripäähän yksinkertaisesti sovi.

Rakastan AHAA!-elämyksiä. Se näkyy myös siinä hetkessä.

Rakastan museioita, enkä kyllästy ihmettelemään, kuinka "ennen wanhaan" on selvitty edes hengissä. En ole kova valittamaan, suorittaja kun olen. Mutta kyllä menneiden vuosien elämä on ollut julmaa.


Olen ideanikkari ja "keksijä". Kiitos mielikuvituksen.

Olen todella hyvä kannustamaan sellaiseen, joka ei kuulu vastapelurin mukavuusalueelle. Itse taas lämpenen tällaiselle hyvin harvoin ja hitaasti. Ehkä siksi, että tiedän rajani niin hyvin. Jos en fyysisesti pysty, niin voin opetella, mutta siihen taas ei ole aikaa.

Siirrän halullani vaikka vuoria. Ei ole sellaista asiaa olemassa, jota en olisi tehnyt/saanut niin halutessani. Tiedän, että meidän jokaisen kohdalla se on niin. Mutta, me kaikki emme halua yhtä paljon, eikä kaikki siksi ole valmiita tekemään tarpeeksi työtä halunsa eteen.

Kipu ja pelko saa minutkin kiemurtelemaan. Ja itkemään. Mutta jälkimmäinen on aina voitettavissa. Kipykynnykseni on korkea ja melko paljon hallittavissani, mutta tiedän, että on olemassa kipu, joka saa minutkin tuntemaan elämän rajallisuuden ja pienuuteni. Kunnioitan.

Olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta jo paljon, ja sellaista jota ei kenellekään toivoisi tapahtuvan. Olen jo lapsena opetellut kääntämään "kaiken" positiviiseksi ja opiksi. Tämän vuoksi uskon, etten muutu vanhempana valittavaksi, katkeraksi ja huomionhakuiseksi akaksi. Pitää vain muistaa kuljettaa mukanani tätä elämänpeiliä ja katsoa siihen enemmän kuin tavallisiin peileihin ja ikkunaruutuihin.

Kunnioitan vanhempia. Mummo opetti. Ensin syö aikuiset, sitten vasta syö lapset, - kahvipöydässä. Kun jaksoi odottaa ja kunnioittaa, sai syödä pöydän tyhjäksi.


Ulkonäölliset seikat joita kauneudeksi nimitetään, ovat nekin näkemykseni mukaan kovin valtaajattelusta poikkeavia. Ajattelen kyllä kauneutta, mutta sitä on niin monenlaista. En voi sietää kiillotetusta ja virheettömänä pidetystä kauneudesta, koska se piilottaa kaiken sen kauneuden mitä alla on ja mikä on omalaatuista.


Minkä näköisenä sinä näet minut? En ole koskaan julkaissut itsestäni kuvaa, mutta rakastamaani AHAA!-elämystä ajatellen olisi mielenkiintoista kuulla, minkä näköisenä minut näin anonyyminä nähdään. Kuvaile siis, mitä seinällä roikkuva kokovartalopeili näyttäisi seisoessani sen edessä. Unohda nyt kaikki sisäinen kauneus, tuijota vain ulkonäköä! Työ- ja asuinpaikkakin olisi mukava kuulla. Saatan ehkä sanallisesti innostua korjaamaan räikeimpiä muotoja.

12 kommenttia:

  1. Tässä tulee nyt sitä vihaamaasi luulottelua. Oikeasti en näe ketään peilin edessä, mutta luulen sieltä katsovan suht'koht' pienikokoisen, mutta lihaksikkaan ja suoraryhtisen nuoren, lyhythiuksisen naisen. Asuinpaikkasi on jonkun eteläsuomalaisen pikkukaupungin laitamilla ja
    työskentelet sosiaalialalla. Luulohan ei ole tiedon väärtti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei tämä taida olla luulottelua, vaan ajatuspeliä. Tuskin sinäpidät varmana tietona sitä, millainen luulet minun olevan. <3

      Kiitos mielikuvasta! Meni niin ojaan kuin vain voi, mutta oli ihana kuulla millaisena näet minut! :D

      Poista
  2. Lisään yhden huomion, jonka olen havainnut teksteistäsi. Omaat hyväntahtoisen sarkasmin taidon.
    Ja toinen asia ennen ulkonäkökuvitelmaa: sinussa on monia piirteitä, joita itsestänikin löytyy ja sellaisia, joita toivoisin omaavani.
    Visuaalinen kuvitelmani sinusta:
    Olet himpun alle keski-ikäinen. Sinulla on punaista pigmenttiä hiuksissa ja pisamia. Olet noin 170 cm pitkä ja normaalipainoinen tai hoikka. Sinulla on vihreänharmaat silmät, ilosta sirrillään tai vihasta suorina viivoina, silmien välissä vihaiset viivat. Suupielet osoittavat ylöspäin, vaikket nauraisi. Kun katsot peiliin, näet suoran nenän ja täyteläiset huulet.
    Hiukset ovat pitkät tai puolipitkät.
    Käytät värikkäitä vaatteita.
    Teet työtäsi erilaisten projektien parissa ja asut luultavimmin pienessä kaupungissa, et keskustassa.
    Hah 😊 Siinäpä se. Hauska tehtävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielikuvasta! Tämä todentotta oli kiva "leikki"! Arvauksesi meni kuten ylläkin, ihan ojaan! :D

      Poista
  3. Olipas säpsäkkä postaus. Näen sinut tummatukkaisena,hiukset ovat keskipitkät. Silmäsi ovat ruskeat tai vihreät. Olet melko pitkä, noin 170 cm, normaalivartaloinen; noh, vähän iän tuomaa naisellista pyöreyttäkin.Olet kauniskasvoinen, kasvot ovat harmoniset, nenä suora, huulet kapeahkot tai tavalliset, otsa korkea. Olet sossu tai erityislastenopettaja... Taisi mennä metsään kuten autoni kaksi päivää sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielikuvasta! Täältä löytyy jo paljon faktaa! Jee!

      Poista
  4. Kyllä ihan mielettömästi kiinnostaa, miltä näyttää näin briljantti mieli. Tätä tekstiä oli todella nautinto lukea ja oppi sinusta aika paljon. En yhtää uskalla arvuutella ulkonäköä, sillä näissä tapauksissa usein erehtyy.

    Mutta Marjaa lainatakseni, säpäkkä mielen postaus, hyvin mielenkiintoinen ja kenties hyvin todettu tuo, mutta luultavasti kapeakatseinen ei huomaa provosointia, mutta se, että sulla on oman pään sisällä hauskaa, niin se on jo arvo sinänsä. Ja tarkoitushan ei ole ketään loukata vaan mikään ei ole mielenkiintoisempaa, kun ihmiset haastavat toisiaan, huom. lyömättä vyön alle ja väittelevät ja tästä seuraa vielä toisiaan kohtaan kunnioitus.

    Täällä tykätään aina sun sanomisista, niissä on jekkua ja samalla painavaa sanaa eli älliä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! <3 Olen kyllä aina pitänyt itseäni valtavirrasta poikkeavana. Ja ihana niin!

      Poista
  5. Sinulla on vaalea pitkä ponnari tai nutturansykerö. Taitaapi olla silmälasit, vaikka haluaisit piilarit. Olet sopivan pyöreä 160cm mukavan näköinen nelikymppinen. "Odotan omaa elämää, vaikka tässähän se on, senkun eläisi" on viisaus josta itsenikin pitäisi ottaa oppia.

    VastaaPoista
  6. Kiitos mielikuvasta! Olipa ihana kuulla, millaisena minut nähdään! Ja niin, hassua, ettei viisaana aikuisenakaan osaa elää viisaasti.. Mutta siksi kai elämää kutsutaan kouluksi.

    VastaaPoista
  7. Vastaukset
    1. Voi, minä uskon sen. Mutta blogi sisältää niin kammottavaa faktaa ajatuksistani, etten koskaan halua lasteni saavan kuulla ajatuksistani.

      Poista