Perjantainen 8. ajokerta autokoulussa aikuisiällä ja elämä pilalla!

Yritin jo eilen kirjoittaa perjantain kaksituntisesta ajokerrasta, enkä pystynyt. Pääsi syvä huokaus ja piti vetää kädet naamaan.

Kyseisen ajokerran takia tekisi mieli heittää pyyhe kehään, ja pahinta tässä on se, että koko ensi viikko minulla on itsenäistä harjoittelua. Ja tälläkin hetkellä olo on se, että "tää oli tässä, kiittihei!".

Ajohan onnistui hyvin siihen asti kun ajoimme katsastuskonttorin pihaan pienelle tauolle, ja kävimme tieliikennelakia läpi, lähinnä liikennemerkkeihin liittyviä yksityiskohtaisia pränttejä. Silloin muistaakseni moottoriteihin liittyviä nopeusrajoitusmerkkien "pikkupränttiä". Tämä pykäläviidakkostoppi oli tuttu juttu ja olo oli reilun tunnin ajosta onnistunut. Mutta parkista kun lähdimme, heti ensimmäisestä suojatiestä kaikki tämä alkoi.

Nainen oli ylittämässä suojatietä oikealta. Väistin häntä hiljentämällä vauhtia hyvissä ajoin (en aja muutoinkaan kovaa parkkialueella), ja ajattelin että ryömitän auton tilateen yli, toki niin, että jalankulkija on etusijalla. Heitähän minä juuri pelkään ja varon! Opettaja otti tilanteen haltuun jarrulla, ja sen jälkeen mikään ei enää onnistunut.

Tilanne käsiteltiin ajon päätteeksi, ja syyksi opettaja kertoi sen, että vastaan oli tullut rekka, jossa oli ollut inssiajo ja tutkinnonvastaanottajana jokin "meidän aluepäällikkö" tms. Rekan kuski oli houkutellut kyseisen naisen suojatielle näyttämällä käsimerkkiä. Ja ikinä ei pitäisi rohkaista jalankulkijoita suojatielle toisten eteen (rekkakuski, siis rohkaisi naisen suojatielle minun eteen). Tässä piti kaiketi olla siis opetus rekkakuskille, ja inssi tulee kuulema tästä häntä ainakin huomauttamaan. Jos nyt oikein ymmärsin, niin minä olin "sijaiskärsijä". Ja syytän tietenkin kaikesta itseäni.

Tämä tapahtuma jota en silloin ymmärtänyt, sotki pasmani niin kertakaikkisesti, että unohtelin vilkut, ajovuorot ja tasa-arvoisessa risteyksessä opettaja joutui (?) jälleen painamaan jarrun. Koska en hänen mielestään huomannut vasemmalta lähestyvää ja auton taakse jäävää mummoa. No se on totta, en ehkä huomannut. Mutta olisin varmaan huomannut, missä vaiheessa, sitä en tiedä. Jäin odottamaan mummon ja sitten yritettyäni tiukkaa mäkilähtöä uudelleen, pysäytin, ja annoin vuoron toiselle mummolle joka murhasi minut katseellaan, koska auton keula oli suojatiellä.

Olen yleensä kysynyt ajon lopuksi, että menisikö ajo inssistä läpi, niin tällä kertaa sanoin itse, että ajo ei olisi mennyt inssistä läpi, kyseisen "mummo-risteyksen" takia. Opettaja oli sitä mieltä, että olisi myös voinut mennä inssi läpi. Ja lopuksi huikkasi vielä että "Se oli hyvä ajo, osaat ajaa hyvin!" Mutta koska en luota muihin, edes opettajaani tai itseeni, niin tätä onnetonta suoritusta olen nyt vatkannut päässäni KOKO viikonlopun.

Yritän tällä hetkellä kaikkeni, että uskaltaisin rattiin enää ikinä. Olen lukenut liikennesääntöjä ja tahkonnut kuvatehtäviä uudelleen ja uudelleen. Yritän ajatella positiivisesti ajoani, ja selitellä tapahtunutta sillä, että olin sijaiskärsijä ja ymmärtämättömyyttäni sotkin pasmani. Ruumiita ja romua ei tullut ja se on mennyttä. MUTTA SILTI.