Vuonna 2021 täytän 40. Se on upea ikä. En ole varhaislapsuutta laskematta juhlinut koskaan syntymäpäiviäni mitenkään, ts. niitä ei ole juhlittu. Siksi aion juhlia keski-ikäistymistäni, vaikka ei minusta 40 ole vielä keski-ikä.
Olen ajatellut, että olisi ihanan kutsua kaikki juhliini, ei minun takia, vaan siksi, että juhlia järjestetään nykyisin niin vähän ja jos tykkää olla juhlissa, niin olisi mahdollisuus osallistua. Minulle ei ole niin väliä ketä juhlissani on, kunhan se joka siellä on, nauttii.
Tämän takia haluaisin myös järjestää näyttävän sisääntulon, ajamalla Ladalla kutsuvieraiden eteen. Tähän pohjustuksena kerrottakoon, että juuri nyt, tällä hetkellä jo, itken niin vuolaasti, ettei näppäimistöstä kirjaimia erota. En nimittäin pystyisi kenellekään antamaan niin suurta asiaa, kuin autolla ajaminen. Suurimmista suurin se on itselle. Jo nyt pelottaa ajatuskin siitä niin paljon, ettei itkua saa pideltyä. Tätä tunnetta ei varmaan pysty ymmärtämään kukaan muin se, jolla pelko on niin massiivinen, että se rohkeudesta ja reippaudesta huolimatta tallaa jopa elintoiminnot. Lada ei ole se juttu, vaan se, että ajan autoa. Edes hiekkatiellä metrin. Mutta mieluummin Lada kuin Mersu, koska minäkin olen kestävä ja Siperian opettama.
Mitä sitten pelkään ajamisessa? Pahin on muu liikenne. Pelkään jopa rekkakuskeja, vaikka he nimenomaan ovat ammattikuskeja. Toiseksi eniten pelkään aiheuttavani vahinkoa jollekin, edes mielipahaa. Kolmanneksi pelkään tätä tuntematonta, kun en enää luonnollisestikaan osaa ajaa. Mutta B-kortti löytyy 20 vuoden takaa.
Jos tunnet henkilön joka minua voisi ammattinsa puolesta sähköpostitse tai puhelimitse tsempata haasteessa tämän vuoden ajan, niin kysy lupa ja ilmianna hänet, kiitos.
Onnea jo etukäteen ja ehdottomasti juhlat, koska juurikin ihmiset kokoontuvat nykyään juhliin aniharvoin.
VastaaPoistaNäyttävä sisääntulo, huikea idea. <3
Ajopelkoisena pelkäsin kuollakseni ajatusta ajamisesta, enkä ajokorttia stadin keskustassa koskaan toki tarvinutkaan, enkä halunnutkaan. Muutimme Latviaan ja mies hankki ajokoulun ensimmäisenä synttärinä ja niin sitä Riiassa ajaltiin armottomassa liikenteessä. Edelleen pelkään keskusta ajamista ja ajan mieluiten vaan motareita ja suoraan hehe, mutta siinä olen mielestäni ripeä. Kun sain ensimmäisen lapsen, iski kauhea ajopelko ja silloin asuimme taas Ruotsissa ja oli taas vieraat tiet. Mutta ajopelko loppui, kun hormonit talttui. Seuraavan raskauden aikana ajoinkin taaperon ja raskausmahan kanssa liukkaalla pellolle ja nyt pelkään liukkaita säitä ja talviajamista, mutta nooh ajan silti ja ajaminen hyvällä säällä on oikea nautinto. Mutta stadin keskustassa ajo jo migreenin paikka.
Eli ymmärrän tuskan, mutta jos vaikka harjoittelisit ensin muutaman metrin, niin taatusti sujuisi tuo sisääntulo. <3
Kivaa viikonloppua. <3
Symppishalit ajopelollesi <3 Oikeastaan en halua nyt opetella ajamaan vain muutamaa metriä, vaan voittaa tämän massiivisen pelkoni ja ajaa autolla ihan liikenteessä. Olenhan voittanut jo kaikki muut pelkoni tähän mennessä.
PoistaTäällä onneton kuski ilmottautuu. Minulla on erikoinen ongelma, koska tykkään vauhdista, haavoilla, ruhjeilla ja aivotärähdyksillä olen onneksi selvinnyt. Neuvoksi sinulle: ala ajaa pikkuhiljaa, tutustu vaihteisiin, kytkimeen ja jarruun, ajattele, vaikka että ne on sinun kavereita. Aluksi kotipihassa ja sitten kun siltä tuntuu, isommalle tielle. Aluksi hitaasti ja maltilla. Älä ajattele minun tyyliäni, joka ei ole muuttunut 30 vuoteen. Sinusta tulee varmasti hyvä kuski! Tsemppiä!
VastaaPoistaKaunis kiitos ja halaus <3 Minä yritän parhaani!
PoistaHarjoitus tekee mestarin ja se mikä ei tapa, vahvistaa. Pikkuhiljaa ja tyvestä puuhun. No tuo jälkimmäinen ei ehkä sovikaan, kun autoilusta puhutaan... No kumminkin. Hieno suunnitelma sinulla! :D
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaOlen entinen liikennepelkoinen! Puolisoni 15-vuotias tytär kuoli auto-onnettomuudessa, jolloin pelkoni alkoi. Jokaisen automatkan alkuun tein henkisen ristinmerkin, koska olin varma että matka on viimeinen. Enkä siis itse edes ajanut vaan istuin vieressä ja huusin täyttä kurkkua jos vähänkin poikkeavaa tapahtui. Tajusin, ettei näin voi jatkua ja päätin hankkia ajokortin. Se olikin prosessi... mutta vuoden autokoulun käytyäni lopputulos on, että rakastan autolla ajamista!
VastaaPoistaViisas opettajani sanoi kaksi ratkaisevaa asiaa: ensinnäkin se, että pelkää liikennettä tarkoittaa, että on älykäs ihminen. Liikenne voi olla kuolemanvaarallinen paikka! Toiseksi: se, että tajuaa tämän ja että osaa sielunsa silmin nähdä ne vaaranpaikat tarkoittaa, että tulee todennäköisesti pelastamaan muiden ihmisten henkiä koska osaa ajaa ennakoiden. Sinua siis tarvitaan liikenteessä!
Tsemppiä, tulet takuuvarmasti selättämään pelkosi! /Mari
Kiitos! <3
Poista