Sivut

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Ongelman ytimessä

Maanantaina töitä oli 6h, keskiviikkona 5,5-6 ja to 8h. Eilinen tiistai oli koronan aiheuttama vapaapäivä, sain mahdutettua työt kolmelle päivällä normaalin neljän sijaan.

Tämä näyttää silmissäni valtavan vähälle ja tätä olen aiemminkin miettinyt, mutta eilinen arkivapaa  opetti jälleen VALTAVAN paljon! Eilinen päivä meni nimittäin täysin toipuessa maanantaista!

Yleensä olen töissä ma-to noin 8-10h, eli 32-40h/vko. Matkoihin menee päivässä yhteensä vajaa 4h. Tähän lisäksi päivystän kotona arjet, pyhät ja viikonloput, koska muuten hukun viesteihin. Todellinen viikkotuntimäärä on siis huomattavasti isompi. Jos ajattelen nyt vain töissäoloaikaa, niin minulla on asiakaskontakti 100%, en pidä mitään taukoja ikinä. En vaan tarvitse, ja saan työpäivän nopeammin alta pois. Minulla syömättömyys ja juomattomuus ei vaikuta oloon.

Mutta 8 vuoteen ensimmäinen arkivapaa valtavasti vähentyneellä työmäärällä ja vain 6h päivän työllä,  vaati yhden kokonaisen lepopäivän! Vaikka en ole muuta kuin levännyt! Ällistyttävää!

Työnkuvani on mikroskooppisen tarkkaa ja minun on oltava 100% skarppi koko työssäoloajan, sen lisäksi, että ammennan itsestäni myös henkisesti reilut 100% asiakkaalle. Kummastakaan en voi luopua, voin siis luopua vain työmäärästä. Ja siihen minulla ei ole juuri nyt keinoja, mutta niitä täytyy alkaa suunnitella. 

En olisi ymmärtänyt tätäkään, ellen olisi saanut kokeilla arkivapaata, jota ei olisi tullut ilman maailmankriisiä. Ennen kuin voin pureutua asiakkaiden vähentämiseen, on pureuduttava asenteeseen. En voi perfektionistisena suorittajana, ylitehokkuuteen pyrkien, tuosta noin vain, vähentää asiakkaita.

"Kiitos ihana Minä, kun sain taas oppia minusta lisää! Olet niin ihailtavan tehokas pakkaus, että odotan oikein innolla milloin vilkutukseni ei enää näy kuopan reunan yli! Hyvä Sinä! Hienoa työtä! Eihän elämässä mitään muuta olekaan kuin työ!"

2 kommenttia:

  1. Hauska tuo viimeinen sitaatti. Sinun tahdillasi ei ehkä tosiaan enää vilkutusta näy kuopan reunalta. Uskomatonta, ettei syömättömyys ja juomattomuus vaivaa sinua. Kuvailit niin paljon työtäsi, että tuli hinku tietää ammattisi. Etkö voisi kertoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Kommenttisi sai ihan nauramaan eilen, kun bussissa sen luin! Ihana tuo hinku! Saan itse toisinaan samanlaisia, ja on hirveää jos ei saa vastausta! En kuitenkaan uskalla paljastaa ammattiani ja työtäni, se on oikeastaan melko tavallinen, mutta kuullostaa työnarkomaanin kertomana universaaliselle. Supertarkkaa työtä jossa virheenmahdollisuutta ei oikeastaan ole asiakkaan terveyden vuoksi.

      Poista